Tänäkin vuonna Suomeen tulee marjakaudella tuhansia ulkomaalaisia marjanpoimijoita, joista arviolta yli 2 000 on thaimaalaisia. Kaukaa tulevat poimijat joutuvat usein ottamaan lainaa matkaa varten ja lisäksi maksamaan asumisestaan Suomessa.
– Viime vuonna huonon metsämarjasadon takia moni thaimaalainen lähti kotiin velkaisena, kertoo tutkija Pekka Rantanen Tampereen yliopiston sosiaalitutkimuksen laitokselta. Hän piti aiheesta alustuksen sosiologipäivillä Helsingissä maaliskuun lopulla.
Räsänen haastatteli viime kesänä kahdeksaa Thaimaalaista metsämarjanpoimijaa tutkimusavustajansa kanssa. Haastateltavat tiesivät, että Suomeen tuloon liittyy riskejä, mutta toivoivat tarkempaa tietoa esimerkiksi marjasatotilanteesta, että lähtöpäätös olisi helpompi tehdä.
– Se on erittäin haasteellista koska työnhakuprosessi lähtee liikkeelle jo tammi-helmikuussa ja marjojen määrästä ei ole tietoa kuin vasta heinäkuussa pahimmillaan.
Moni jäi
tappiolle
Haastattelut tehtiin viime vuonna satokauden alussa. Haastateltavat olivat nopeasti ymmärtäneet, että sato on huono.
– Se herätti huolta, että saavatko he lainansa maksettua ja kulunsa peitettyä. Vissiin viime vuonna aika moni poimija on jäänyt tappiolle.
Sen lisäksi, että poimijat ovat ottaneet lainaa kotimaassaan, heidän on maksettava marjanvälitysyritysten tarjoamasta majoituksesta, ruoasta, sekä liikkumiseen tarvittavasta polttoaineesta. Yritykset kuitenkin kiistävät saavansa voittoa muusta kuin marjojen välittämisestä.
– Käsittääkseni Suomen päässä on ollut aina se käytäntö, että poimijat ostavat työvälineensä. Osa sanoi, että he tuovat omat välineet mukanaan maahan ja muutama oli jättänyt viime vuonna poimintavälineensä tänne ottaakseen ne käyttöön uudelleen.
Hinnat
vaihtelevat
Marjanpoimintakeskustelun käynnistyttyä noin vuosi sitten alalle laadittiin eettiset säännöt, joiden noudattamiseen suurin osa yrityksistä on sitoutunut. Olot poimijoiden majoituksissa ovat Rantasen tietojen mukaan hyvät, joskaan niissä ei pitkiä aikoja oleillakaan.
– Jos lähtee viideltä aamulla metsään ja tulee hämärän koittaessa takaisin, niin majoitustila ei ehkä ole se kaikkein olennaisin asia, vaan se, kuinka paljon niitä marjoja pystyy poimimaan. Poimijat kertoivat, että onneksi työkausi on vain pari kuukautta, kauempaa ei jaksaisi.
Poimituista metsämarjoista maksetaan kilohinta, joka saattaa vaihdella päivittäinkin. Hyvinä vuosina poimijat ovat ansainneet thaimaalaisittain isojakin summia. Suomalaisia taas poimijoiksi ei saa täkäläisen hintatason ja työn raskauden takia. Metsämarjojen päätyminen välittäjän kautta suomalaisten lautasille on myös sadosta kiinni.
– Tässä tavallaan luonto päättää että millä tavalla poimijoille ja yritykselle käy, Rantanen toteaa.
Viranomaiset
varpaillaan
Metsämarjanpoiminta mietityttää myös viranomaisia. Metsämarjoja voi poimia jokamiehen oikeuksien puitteissa kuka vain, eikä marjayhtiöille myydyistä marjoista makseta veroja. Ongelmana onkin, että jos poimintaa ryhdytään säätelemään laissa, voi suomalaisten jokamiehen oikeus olla vaarassa.
– Jos poimintatuloja lähdetään verottamaan, joka voisi jostain toisesta näkökulmasta olla oikeudenmukaista, sen vaikutus voisi pahimmillaan olla toisensuuntainen.
– Tälläkin hetkellä poimijoiden tulonsaanti on suhteellisen epävarmaa ja se on sattumasta kiinni, että minkälainen satovuosi on. Jos siihen tulisi vielä lisäkustannuksia, niin heidän pitäisi poimia vielä enemmän.
Viisumeja
ei lisätä
Suomalaisviranomaiset Thaimaassa eivät ilmeisesti aio lisätä Suomeen matkaaville myönnettävien viisumien määrää ennen kuin tilanne selkiytyy. Rantanen ja hänen avustajana haastattelivat myös suomalaisen marjayrityksen edustajaa, joka oli valmis laajentamaan toimintaa varovaisesti.
– He hankkivat majoitustiloja pikku hiljaa lisää ja pyrkivät siihen, että majoitustiloja olisi enemmän kuin poimijoita, että pystyvät tarpeen tullen siirtämään ryhmiä paikasta toiseen. Näyttäisi siltä, että Etelä-Suomeen päin olisi hieman laajentumista tulossa. Mutta en tiedä miten lähelle asutuskeskuksia, Rantanen kuvailee.
Suunnitteilla on tutkimuksen saattaminen julkaisukuntoon vuoden loppuun mennessä. Julkaisusopimusta kirjalle ei näin varhaisessa vaiheessa ole tehty.
lehti 