Peluurissa tunnetaan peliongelman monet kasvot:
Peliongelmaisten auttava puhelin Peluuri on toiminut vuoden 2004 syksystä. Puheluita otetaan vastaan joka arkipäivä klo 12–18. Soitot ovat maksuttomia kaikkialta Suomesta.
Vuositasolla puheluita tuli viime vuonna noin 4 500, mutta ikävä kyllä, häirintä- ja ilkivaltasoittoja niistä oli kaksi kolmasosaa. ”Oikeita” puheluita oli noin 1 300.
Tämä on maksuttomien palvelupuhelimien ongelma kaikkialla maailmassa. Peluurin projektipäällikkö Tapio Jaakkola sanoo portugalilaisen kollegansa kertoneen, että heillä huumeriippuvaisten puhelimeen tulevista puheluista 80 prosenttia on ilkivaltaa.
”Naispelaaja, joka pelaa paljon automaatteja. Enimmillään 500 euroa kerralla. Pelaaminen on jatkunut vuosia. Kun oli ulkomailla, ei pelannut. Pelaa aina kun saa rahaa. Mies on ulkomailla töissä. Ehdotin A-klinikkaa. Käyttää masennuslääkkeitä.””Äiti soitti 20 v. pojastaan, joka tunnustanut pelaamisensa kun pikavippien velkaongelma hajoamassa käsiin. Äiti oli kaksi vuotta maksanut velkoja pojan puolesta. Ohjattu A-klinikalle. Lähetetty materiaalia.”
No, 1 300 asiapuhelunkin vuosivauhdilla Peluurissa tiedetään tietenkin jo varsin hyvin, mikä on ongelmapelaajan prototyyppi ja miten hän pelaa.
Vai mitä, projektipäällikkö Jaakkola?
– Eipäs tiedetäkään. Paitsi nyt se, että suurin ryhmä ovat nuoret miehet. Mutta muuten pelaaminen on niin monimuotoista ja sen aiheuttamat ongelmat niin erilaisia, että tyyppiasiakasta ei ole.
Sukupuolet
ovat erilaisia
Monta asiaa kuitenkin Peluurissa ongelmapelaamisesta ja ongelmapelureista tiedetään.
Tai ollaan tarkempia. Tietenkin tiedetään vain niistä, jotka etsivät apua. Kansainvälisten tutkimusten perusteella etsii ongelmapelureista ulkopuolista apua korkeintaan 10–20 prosenttia. Sen 80–90 prosentin maailmasta, motiiveista ja ahdistuksesta ei tiedetä yhtään mitään.
Peluuriin soittajista muodostavat nuoret miehet suurimman ryhmän. Tyttöjä ei ole asiakkaina käytännöllisesti katsoen ollenkaan.
Naiset aloittavat pelaamisensa paljon vanhempina. Miesten keskimääräinen aloitusikä on 16 ja naisilla 29 vuotta.
Eroja on sukupuolten välillä muitakin. 80 prosenttia naisista pelaa raha-automaattipelejä, kun miehillä valikoima on laajempi. On vedonlyöntiä, nettipelejä, pokeria, kasinopelejä ja tietenkin myös raha-automaatteja.
Myös pelaamisen motiivit ovat erilaisia.
Naisten yleisin motiivi on pako. Pelaamisella säädellään tunteita ja kulutetaan aikaa. Tavoitteena ei ole niinkään voittaa rahaa kuin ”olla jossakin poissa”. Miehillä taas pelaamisen jännitys ja raha ovat keskeisimmät motiivit.
Lopputuloksessa ei kylläkään ole suurta eroa:
– Ongelmien tasolla ei ole juuri merkitystä sillä, mistä syystä pelataan. Kun siitä tulee ongelma, pelaamista jatketaan motiiveista riippumatta siitä syystä, että pelaamisella halutaan paradoksaalisesti lieventää pelaamisesta aiheutuvia ongelmia, Jaakkola selittää.
Lotto ei
koukuta
Naisten suosimat raha-automaatit ovat siinä suhteessa ”turvallisempia”, että kovin nopeasti ei niissä talouttaan tuhoa. Toista on esimerkiksi nettipokerissa. Kun siellä mopo karkaa käsistä, isot taloudelliset ongelmat voivat iskeä nopeastikin.
Mutta eivät peliongelmat ole aina taloudellisia. Nettipelaaminen on tästä hyvä esimerkki. Pelaaja saattaa olla jopa voitolla, mutta siitä huolimatta ongelma on iso, kun pelaamisen hallinta on kadonnut:
– Kun pelaa yöt läpeensä, se alkaa väistämättä haitata työntekoa, opiskelua ja sosiaalisia kontakteja yleensäkin, Jaakkola sanoo.
Toki Peluurin yleisin asiakastyyppi on sellainen, joka soittaa siksi, että taas tuli pelatuksi perheen viimeiset ruokarahat. Ja todennäköisesti tämä kerta ei ollut suinkaan ensimmäinen. Jaakkola nimittäin tietää, että Peluuriin soitetaan yleensä siinä vaiheessa kun tilanne on jatkunut jo kauan, kun ollaan ns. pohjalla:
– Hyvin harvat hakevat apua ongelman alkuvaiheessa. Me olemme aika usein jopa ensimmäinen kontakti, jolle ihminen kertoo peliongelmastaan. Yleensä perhe on se viimeinen, jolle pelaaja asian kertoo.
Onko olemassa erityisen vaarallisia tai vaarattomia pelejä?
On:
– Mitä nopeampi peli on rytmiltään ja mitä nopeampi siinä on voitonpalautus, sitä koukuttavampi se on. Ja koukuttavuus vain lisääntyy, jos siinä on mukana vielä taitoelementti, joko todellinen tai kuviteltu. Nettipokerissa ovat mukana kaikki nämä elementit kuten vielä sekin, että se on helposti saatavilla, Jaakkola sanoo.
Useat ongelmapelaajat pelaavat monia pelejä, mutta kaikki pelit eivät heille yleensä aiheuta ongelmia. Yksi ongelmapeli tuppaa pelaajalla aina olevan ylitse muiden.
Ja yksi ongelmaton.
Lottoa pelaavat miltei kaikki ”pelurit”, mutta siihen ei koukkuun jäädä. Sen tahti on Jaakkolan mukaan liian harva. 52 peliä vuodessa ei addiktiotaipuvaisia ihmisiä koukuta.
Ongelmana ei
vain pelaaminen
Ongelmat kasautuvat herkästi.
Suurimmalla osalla Peluurin asiakaskunnasta on muitakin ongelmia kuin käsistä riistäytynyt pelaaminen. Psyyken ongelmat ja liiallinen alkoholin käyttö näyttävät usein kulkevan käsi kädessä ongelmapelaamisen kanssa.
– Kun nämä kolme ongelmaa yhdistyvät samassa ihmisessä, siinä onkin vyyhteä kerrakseen. Masentuneisuus on hyvin yleistä. Tietenkin on vaikea sanoa, mikä näistä asioista on muna ja mikä kana, mutta joka tapauksessa ongelmia on paljon. Eräs ruotsalainen neurologi onkin sanonut, että peliongelmaisista ihmisistä selvänä vähemmistönä ovat ne, joilla on vain tämä peliongelma, Jaakkola kertoo.
Munan tai kanan ensisijaisuus saa jäädä toissijaiseksi kysymykseksi ainakin niillä, joiden ahdistus kasvaa tarpeeksi syväksi.
– Selviä itsemurha-ajatuksia on ollut viime kuukausina aika monella soittajalla. Ne ovat raskaita puheluja päivystäjälle. Pitää valita sanansa hyvin huolellisesti.
Ei luonnollisestikaan tiedetä, kuinka monta itsemurhaa vuosittain tehdään pelaamisen vuoksi. Eräistä kansainvälisistä tutkimuksista Jaakkola uskaltaa kuitenkin arvella, että Suomen kokoisessa maassa tapauksia lienee vuodessa useampi kymmen.
Onko rahat vievä
purjevene ongelma?
Mitä sitten Peluurin päivystäjä voi sanoa soittajalle? Vainko että ”lopeta hyvä ihminen se pelaaminen ja painu kotiin”?
Ei ole yhtä ja tyypillistä vastausta, mutta missään tapauksessa se ei ole tuo.
Peluuri pitää tehtävänään ohjata asiakas hänelle sopivien palveluiden äärelle eikä ruveta antamaan terapiaa; sitäkin Peluuri kyllä antaa kahden terapeutin voimin, mutta verkkopalveluna.
– Emme sano, että tee niin tai niin, vaan kerromme, mitä mahdollisuuksia asiakkaalla on. Kaikkein olennaisinta olisi saada hänet ymmärtämään, että hänen itsensä tulee tehdä ongelmalle jotain, että ongelma on hänen päänsä sisällä eikä niinkään lompakossa. Tietenkin meillä on konkreettisia lyhyen tähtäyksen vinkkejä, joita voimme antaa pelaamisen hallintaan, mutta periaatteessa pyrimme ohjaamaan häntä eteenpäin hänelle sopivien palveluiden äärelle. Se voi olla velkaneuvonta, mielenterveystoimisto, a-klinikka, mikä milloinkin, Jaakkola selittää Peluurin konkreettista toimintaa.
Mikä sitten on ylipäätään ongelmapelaamista ja mikä ei? Onko raja veteen piirretty viiva?
Jaakkolan mielestä on.
Joku pelaa 1 000 eurolla viikossa ilman mitään ongelmaa. Joku pelaa 50 euroa viikossa, ja sen jälkeen raha ei riitä ruokaan eikä lääkkeisiin.
Rahan määrällä ei siis ongelman astetta mitata.
Jaakkolan mielestä pelaamisessa on ongelma vain silloin, jos siitä aiheutuu selviä sosiaalisia tai taloudellisia ongelmia. Tai ongelmia ylipäätään millä elämänalueella tahansa.
Tarkempaa määritelmää ei hänen mielestään voi antaa. Jokaisen on tiedettävä itse, onko hänellä tämä ongelma vai ei. Ja voi olla niinkin, ettei sitä tiedä edes ihminen itsekään:
– Pelaaminen voi olla puhdas ongelmaton harrastuskin, vaikka siihen kuluisi paljon rahaa. On niitä kalliita harrastuksia muitakin. Esimerkiksi purjeveneily. Siihenkin voi mennä ihmisen kaikki rahat, eikä siitä huolimatta tavata sanoa, että se on sinulle iso ongelma, Jaakkola toteaa rajankäynnin vaikeudesta.
Jutun yhteydessä olevat päivystäjien muistiin merkitsemät tapaussitaatit on otettu Peluurin vuosiraportista vuodelta 2007.
uutiskirje 
