– Miksi kaupungin pitäisi kantaa liiketoimintaa harjoittavan säätiön riskit ja maksaa vanhentuneesta tavaramerkistä?
Muun muassa tätä kysyy kaupunkitutkija Kaarin Taipale toimittamassaan pamfletissa. Guggenheimin varjossa (Into 2012) kokoaa yhteen kriittisiä puheenvuoroja aiheen ympäriltä.
Taipale listaa Guggenheim-Helsinki -hankkeen ongelmia; pitävien argumenttien puute, talouslaskelmien aukot, väärään suuntaan kulkevat rahavirrat, kulttuurialan tuntemattomuus… Ja nimeää pahimmaksi demokratiavajeen.
Guggenheim-selvitystä ei esimerkiksi vieläkään ole käännetty suomeksi vaikka valtuutettujen pitäisi jo kovaa vauhtia pystyä tekemään päätöksiä.
– Selvityksen lakiosion tulkinta vaatii erittäin hyvää englanninkielen taitoa.
Helsingin taidemuseon ja Nykytaiteen museon entinen johtaja Tuula Karjalainen puolestaan ihmettelee, mihin Guggenheim-keskustelusta unohtui itse taide.
– Keskustelijoita tuntuu vaivaavan kollektiivinen Alzhaimer, kun unohdetaan että Helsingissä on ollut jatkuvasti hienoja kansainvälisiä näyttelyitä.
Ilman Guggenheimia.
Kaupunkilaisten oma vaihtoehto
Koska kyse on julkisista resursseista ja Helsingin arvokkaimmasta tontista, pitäisi Kaarin Taipaleen mielestä prosessissa kuulua helsinkiläisten ääni.
Arkkitehtuurista puhuminen on hänen mielestään sivupoluille ajautumisesta; nyt on kyse demokaraattisesta päätöksenteosta.
Taipale ehdottaakin Helsingin kaupunginvaltuustolle, että se kokoaa eri osaamisalueita, elämäntapoja, arvoja ja ikäryhmiä edustavan työryhmän rakentamaan realistisia vaihtoehtoja Guggenheim-hankkeelle.
– Mukaan kutsutaan korkeakouluja, suuria ja pieniä firmoja, kansalaisjärjestöjä, kulttuuri-ihmisiä ja luottamushenkilöitä.
Näin saataisiin Taipaleen mukaan kuva siitä, mihin suuntaan Helsinkiä halutaan kehittää. Siinä missä Guggenheim-säätiön sisällöltään kevyt selvitys vei vuoden ja 2,5 miljoonaa dollaria, Helsingin työryhmälle annettaisiin Taipaleen ehdotuksessa miljoona ja vuosi.
Guggenheim-pamfletista lisää 3. helmikuuta ilmestyvässä Viikkolehdessä.
lehti 