Rantalan työryhmä aloittaa eläkepolitiikan linjaamisen
Hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen 11. maaliskuuta 2009 allekirjoittamassa eläkekiistan ratkaisusopimuksessa annettiin vastuu eläkelinjauksista Jukka Rantalan johtamalle työmarkkinajärjestöjen vuonna 1992 perustamalle eläkeneuvotteluryhmälle. Sopimuksen mukaan ryhmä valmistelee vuoden loppuun mennessä linjaukset, joiden tavoitteena on uskottavasti nostaa keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää vähintään kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä.
Rantalan työryhmä tunnettiin ennen puheenjohtajansa Kari Puron mukaan Puron työryhmänä. Ryhmä on työmarkkinajärjestöjen perustama epävirallinen neuvotteluryhmä, joka kuitenkin on käytännössä päättänyt vuodesta 1992 lähtien kaikista työeläkkeisiin liittyvistä keskeisistä asioista.
Työryhmän puolueettomana puheenjohtajana toimii Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja Jukka Rantala. Työnantajia ryhmässä edustaa Lasse Laatunen EK:sta. Työntekijäpuolen edustajina ovat Kaija Kallinen SAK:sta, Jarmo Pätäri Akavasta ja Markku Salomaa STTK:sta. Asiantuntijajäseninä toimivat Matti Vuoria Varmasta, Harri Sailas Ilmarisesta ja Lasse Heiniö Eläke-Fenniasta.
Hallituksen ja järjestöjen sopimuksen mukaisesti toimii eläkkeelle siirtymisiän nostotavoitteessa kolmella vuodella yhteistyössä valtiosihteeri Raimo Sailaksen valtiovarainministeriöstä ja valtiosihteeri Terttu Savolaisen sosiaali- ja terveysministeriöstä kanssa.
Eläkkeet ovat myöhennettyä palkkaa
Rantalan työryhmä on nimenomaan työmarkkinajärjestöjen välinen epävirallinen neuvotteluryhmä. Ryhmässä STTK:n edustajana toimiva edunvalvontayksikön johtaja Markku Salomaa sanoo, että syy tähän on selvä.
– Eläkkeet ovat myöhennettyä palkkaa ja niistä neuvotteleminen on työehtosopimusneuvottelujen jatke.
Työryhmä työskentelee varsin epämuodollisesti yksimielisyyden periaatteella.
– Meillä on normaalisti pari kokousta kuussa. Emme tarvitse mitään sihteeriä ja pöytäkirjoja. Edellisessä kokouksessa päätämme, mitä seuraavassa kokouksessa käsitellään. Käytämme myös joustavasti asiantuntijoita aina tilanteen mukaan.
Salomaa pitää Terttu Savolaisen ja Raimo Sailaksen mukaantuloa luontevana, koska ministeriöillä on omia ajatuksia eläkekysymyksestä.
– Seuraavassa kokouksessa teemme kunnon työlistan, jonka pohjalta sitten katsomme mitä eläkejärjestelmässä on hyvää ja onko siinä jotain rukattavaa.
Vuoden 2005
uudistus toimii
Työryhmän toimeksianto on sama kuin Lipposen hallituksen toimeksianto, joka johti vuoden 2005 eläkeuudistukseen. Mitä uutta voitte keksiä?
– Se tässä poliittisessa kiistassa olikin hullua, että meillä on ollut koko ajan sama tavoite kuin maan hallituksella.
– Mielestäni nyt on kerättävä nippuun ne asiat, mitä vuoden 2005 uudistus on jo toteuttanut tai toteuttaa. Jos löytyy uusia asioita, niin katsotaan. Mielestäni ei kuitenkaan auta yhtään, jos eläkejärjestelmään laitetaan keppiä. Jos ihmiset eivät jaksa ja pysty, niin eivät he pitempään töitä tee.
Järjestöjen ja hallituksen sopimuksessa sovittiin myös työryhmästä, jonka tehtävänä on tutkia työhyvinvointia, työssä jaksamista ja osaamista.
– Tämän työryhmän pitäisi mielestäni hakea nimenomaan niitä keinoja, millä tavalla toimenkuvia, työn määrä ja työaikoja voidaan järjestellä siten, että ihmiset jaksavat olla töissä.
Työnantajat käyttävät
eläkeputkea
Työnantajat ja hallitus ovat jatkuvasti niin sanotun eläkeputken kimpussa. Tämä näkyi vahvasti Sata-komitean työssä ja lopulta työmarkkinajärjestöjen niin sanotussa sosiaalitupossa nostettiin ikääntyneiden lisäpäivärahaoikeuden alapäätä yhdellä vuodella.
Markku Salomaa sanoo keskustelussa tuntuvan, että nimenomaan työntekijöitä syytetään putken käytöstä, vaikka putkea käyttävät työnantajat.
– Voisimme tehdä sellaisia järjestelyjä, että työnantajan ei kannattaisi irtisanoa ikääntyneitä työntekijöitä. Tämä vaatisi sanktioita. Nyt on koko ajan lähdetty siitä, että meidän etujamme on heikennettävä ja työnantajat voivat vain porskuttaa.
– Minun mielestäni putki on tarpeen. Jos ikääntyneimmiltä työ loppuu, niin ei heiltä saa viedä leipää suusta. Firmojen toimintatapoja on syytä kuitenkin tarkastella ja ehkä jopa sanktioida jollain tavalla.
Vuorotteluvapaan vakinaistamista Salomaa pitää sosiaalitupon merkittävänä saavutuksena, vaikka sen ehtoja eläkekertymän osalta hieman heikennettiin. Hän muistuttaa, että etenkin STTK:n aloilla vuorotteluvapaa on erittäin tärkeä jaksamisen ja työhyvinvoinnin kannalta.
– Eräiden valtiovarainministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijoiden kanta, jonka mukaan vuorotteluvapaa on jokin lorvailuväli, on käsittämätöntä. Eivätkö he lainkaan pohdi, miten ihmiset jaksavat tehdä 40 vuoden työuraa.
Suomessa ei
saisi sairastaa
Suomalaisessa eläkekeskustelussa on nostettu esiin se, että muissa pohjoismaissa eläkkeelle siirtymisikä on korkeampi kuin meillä. Salomaan mukaan näin ei kuitenkaan voi suoraan verrata.
– Yksi syy on mielestäni se, että suomalaiset eivät saisi jäädä sairaanakaan pois töistä. Se heijastuu kyllä pitkässä juoksussa. Ruotsalaiset osaavat ottaa sairasloman, kun kroppa niin ilmoittaa.
– Toinen syy on erilainen sairaslomajärjestelmä. Kun meillä jotkut siirtyvät työkyvyttömyyseläkkeelle, niin Ruotsissa ollaan vielä sairauspäivärahajärjestelmän piirissä.
– Kolmas selittävä tekijä on se, että meillä iso joukko jää työvyöttömyyseläkkeelle 30-50 vuoden ikäryhmässä. Meillä 63-vuotiaista enää parisenkymmentä prosenttia on enää työssä. Veikkaisin, että ruotsalaisessa työkulttuurissa ja ehkä sairaanhoitojärjestelmissä on jotain sellaista, että ihmiset kykenevät palaamaan sairauslomilta takaisin töihin.
Salomaa odottaakin, että sekä Rantalan ryhmä että työhyvinvointia käsittelevä työryhmä tekevät kunnon selvitys- ja arviointityön. Jos niiden perusteella löytyy keinoja parantaa ihmisten mahdollisuutta jatkaa työuraa, niin hyvä on.
lehti 