Pahimpana lamavuonna 1992 potkut saaneiden tulot olivat vielä seitsemän vuotta myöhemmin huomattavasti työpaikkansa säilyttäneitä alemmat.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n erikoisasiantuntija Ossi Korkeamäki osoittaa väitöskirjassaan, että laman aikana irtisanotuksi joutumisella on pitkäkestoiset seuraukset. Palkkatulot putoavat poikkeuksellisen rajusti ja pitkäksi aikaa. Monilla on suuria vaikeuksia palata työelämään, ja siksi heidän ansiotulonsa jäävät selvästi jälkeen jopa kaikkein pienituloisimpien työpaikkansa säilyttäneiden tuloista.
Epäonnisimmat eivät pääse takaisin työelämään enää ollenkaan.
Sen sijaan talouden kasvaessa irtisanomisen jälkeiset palkkatulot putoavat merkittävästi vain alimmissa tuloluokissa.
Korkeamäen väitöskirja tarkastetaan Helsingin yliopistossa 3. helmikuuta.
Seitsemän laihaa vuotta
Ossi Korkeamäen mukaan 1990-luvun alun laman pahimpana vuonna 1992 vakaasta työsuhteesta irtisanottujen mediaanipalkkatulo putosi irtisanomista seuraavana vuonna noin 60 prosenttia verrattuna työnsä säilyttäneisiin.
Tulot myös putosivat pitkäksi aikaa. Irtisanomista seurasi seitsemän laihaa vuotta, sillä vuonna 1992 irtisanottujen mediaanipalkka oli edelleen 15–20 prosenttia vertailuryhmän mediaania pienempi vuonna 1999.
Vuonna 1997 noususuhdanteessa irtisanotuista vain kaksi alinta desiiliä putosi seuraavana vuonna merkittävästi työnsä säilyttäneiden vastaavia desiilejä alemmaksi.
Työpaikan menetyksen vaikutus on suurin palkkajakauman alapäässä. Suuri osa palkkatulojen menetyksistä ja pienituloisten määrän kasvusta johtuu alentuneesta työllisyydestä.
uutiskirje 
