Koulu korostaa kilpailua:
Jyväskylän kaupunginvaltuuston jäsen, opettaja Jarmo Ritanen oli vielä kunnallisvaaliehdokas, kun oppimisasioihin perehtynyt vapaa toimittaja Erkki Hiltunen tuli viime syksynä Vasemmistoliiton ehdokkaiden juttusille Jyväskylän Kortepohjan ostoskeskuksen pihalla. Keskustelu koulusta ja oppimisesta pääsi silloin alulle ja jatkui myöhemmin kirjeitse sen verran kiinnostavana, että juttua kannatti jatkaa myös nokakkain pöydän ääressä.
Jo eläkkeellä olevan Hiltusen kiinnostus kouluasioihin juontaa aina 50-luvulle asti, jolloin nuorukainen toimi epäpätevänä kansankoulun opettajana Posiolla ja Multialla. Sittemmin Hiltunen paneutui oppimisen saloihin radiotoimittajana ja olemalla mukana muutamissa tutkimushankkeissa Yleisradiossa ja Jyväskylän yliopistossa. Kilpisen koulun historian ja yhteiskuntaopin opettajana toimivalla Ritasella puolestaan on jo parin vuosikymmenen käytännön opettajakokemus.
Ritanen on Hiltusen kanssa yhtä mieltä siitä, että taantumasta huolimatta vasemmistossa on syytä käydä keskustelua myös koulupolitiikasta. HIltunen on vahvasti sitä mieltä, että lapsen ja nuoren avaruuden ja ajan taju on kaiken oppimisen, niin kielellisen kuin ei-kielellisenkin oppimisen perusta. Nykykoulun perusta pettää Hiltusen mielestä nyt ei-kielelliseltä puolelta.
– Peruskoulumme on kuin kalteva torni, jonka perusta pettää. Peruskoulumme käsitys oppimisesta on kapea ja se vie käytännössä kielellisen oppimisen ylikorostukseen. Siitä kärsivät sellaiset oppilaat, jotka eivät ole kielellisesti lahjakkaita, ja jotka eivät pärjää kielellisissä ja numeerisissa tempuissa. Oppilaat, joiden lahjakkuus on enemmän käytännöllistä laatua, jäävät koulussa heikoille. Peruskoulu on niin kuin virkamieskoulu, joka painottaa kielellistä osaamista.
”Aistit ovat ovi
tunne-elämään”
Hiltunen syyttää nykykoulua taito- ja taideaineiden väheksymisestä. Asiahan on ollut tiedossa jo pitkään. Muutama vuosi sitten Suomessa järjestettiin Yhdestoista hetki -kampanja, jossa soitettiin hälytyskelloja lasten henkisen hyvinvoinnin puolesta ja vaadittiin taidekasvatuksen aseman parantamista kouluissa. Perusteluissa viitattiin muun muassa lasten ja nuorten kasvaviin mielenterveysongelmiin.
– Taide- ja taitoaineissa oppiminen on aistimellista. Niissä aineissa tietoa otetaan vastaan kaikilla aisteilla, näkemällä, kuulemalla, kokemalla, tekemällä. Aistit ovat ovi lapsen tunne-elämään. Kun taito- ja taideaineiden tunteja nipistetään, suljetaan ovi tunnekasvatukseen. Samalla heikkenevät myös tiedollisen kasvatuksen perusvalmiudet, kuten kyky havainnointiin, päättelyyn, tietojen valintaan ja mielekkääseen toimintaan.
Jarmo Ritanen on pitkälti samaa mieltä siitä, että nykykoulu väheksyy oppimisen perusvalmiuksia kehittäviä taide- ja taitoaineita.
– Eihän väite puutaheinää ole. Varmasti taito- ja taidekasvatusta väheksytään. Se näkyy asenteissakin, ja siinä kun leikataan ja säästetään. Taito- ja taideaineet ovat yleensä aina ensimmäisenä kohteena säästötoimissa. Ja kun valinnaisuutta on peruskoulussa vähennetty, kuinka ollakaan, se on eniten iskenyt taito- ja taideaineisiin.
Ritasen mukaan on yleisesti tiedossa, että nykyinen koulu korostaa kielellistä ja kirjallista oppimista, jolloin tärkeä inhimillinen elementti, tunnekasvatus, jää liian vähälle huomiolle. Ja kuitenkin inhimillinen vuorovaikutus vaatii myös tunne-elämän kehittämistä ja kykyä tunteiden välittämiseen.
Yhtä mieltä Hiltunen ja Ritanen ovat myös siitä, että koulu ylikorostaa kilpailua ja samanaikaisesti laiminlyö kasvatusta yhteistoimintaan, yhteistyöhön ja yhteisvastuuseen. Kilpailuyhteiskunta on valloittanut myös peruskoulun.
– Nyt on vallalla ajatus, että jokainen on oman onnensa seppä, ja että se on heikko, joka tarvitsee yhteistyötä. Nyt pitää pärjätä yksin. Myös arvosanat ovat muuttuneet kilpailun välineiksi, Hiltunen sanoo.
– Tiedän, että on opettajia, jotka katsovat oppilaitaan nimenomaan numeroiden kautta. Minusta koulun pitäisi olla paikka jossa opitaan, eikä paikka, jossa vain kilpaillaan numeroilla. Parhaimmillaan peruskoulu voisi olla paikka, jossa lapsia suojeltaisiin ylenmääräiseltä kilpailulta, Ritanen kommentoi.
Käytännöt eivät
muutu hetkessä
Jarmo Ritasen mielestä peruskoulun työtapoja on kuitenkin koko ajan yritetty uudistaa.
– Tällä hetkellähän koulumaailmassa toteutetaan konstruktivistista oppimiskäsitystä, joka korostaa sosiaalista kanssakäymistä, vuorovaikutusta ja muiden huomioon ottamista kilpailun sijaan.
– Niin se on opettajankoulutuksessa ja kirjoissa sekä kansissa, muttei vielä käytössä, Hiltunen kommentoi.
Ritanen myöntää, että konstruktivismi on vielä uusi asia monessa koulussa.
– Käytännöt eivät koulussakaan muutu hetkessä, mutta on toki paljon opettajia, jotka ovat ottaneet uudet oppimiskäsitykset vakavasti ja pyrkivät aidosti kehittämään lasten oppimista ja omaa opettajuuttaan.
Nyt kun kunnat yrittävät keksiä keinoja taloutensa tasapainottamiseen, Jarmo Ritanen pelkää, että taas käydään ensimmäisenä taide- ja taitoaineiden kimppuun.
– Taideaineet tarjoavat mahdollisuuden monipuolisiin oppimiskokemuksiin ja myös tunnekasvatukseen.
Erkki Hiltusen mielestä media on jo kaapannut tunnekasvatuksen tehtävän koululta.
– Olemme jo siirtyneet semmoiseen aikaan, että me tunnemme median kautta. Iltapäivälehtien lööpit tihkuvat tunteita. Kun media kertoo jotain järkyttävää, niin huomenna on kukat ja kynttilät kadulla.
lehti 