Luottoluokitusyhtiö Standard & Poor’s (S&P) laski tammikuussa Ranskan valtion velkakirjojen luottoluokitusta. Luokituksen laskua seuraavana päivänä Ranska huutokauppasi lyhytaikaisia valtionlainoja. Vastoin kaikkia odotuksia lainojen korot laskivat.
S&P laski samaan aikaan useiden euromaiden valtionlainojen luottoluokituksia. Näin se viesti markkinoille, että näiden valtioiden valtionvelka on entistä riskialttiimpi sijoitus. Ranska oli suurin maa, jonka luokitusta laskettiin.
Standard & Poor’s ilmoitti luokitusten laskun johtuvan erityisesti siitä, että Euroopan maat eivät ole onnistuneet velkakriisin hoidossa.
Luottoluokittajien linjauksilla on usein hyvin poliittinen luonne.
Yrityksen tiedotteen mukaan velkakriisi ei johdu ainoastaan julkisen taloudenpidon holtittomuudesta vaan yhtä lailla euroalueen sisäisistä epätasapainoista ja kilpailukykyeroista. Silti velkakriisiä on kohdeltu vain julkisen talouden ongelmana.
”Uskomme ainoastaan leikkauksiin perustuvan uudistusohjelman kääntyvän itseään vastaan, kun kotimainen kysyntä laskee kuluttajien huolestuessa työpaikkojen pysyvyydestä ja tulotasosta”, Standard & Poor’s linjasi.
Saksan liittokansleri Angela Merkel piti seuraavana päivänä tiedotustilaisuuden luottoluokitusten laskusta. Merkel painotti tarvetta kiirehtiä ja koventaa leikkauspolitiikkaa koko Euroopassa.
Saksan kristillisdemokraattien varapuheenjohtaja Michael Fuchs kyseli puolestaan julkisuudessa, miksi S&P ei tee vastaavaa liikettä rajusti velkaantuneen USAn kohdalla. Myös komissaari Olli Rehn syytti Standard & Poor’sia ”epäjohdonmukaiseksi”.
Saksan johdolta ja komissaarilta oli jäänyt S&P:n tiedote lukematta tai ymmärtämättä.
S&P näyttäisi tässä tapauksessa ajaneen sosiaalisempaa ja kasvun ja integraation kannalta parempaa talousmallia kuin Saksan johto ja komissio. Epäselvyyttä ei kuitenkaan ole siitä, etteikö kyse olisi politiikasta. S&P:n tiedotteessa sanottiin heidän laskeneen useiden maiden ”poliittista pisteytystä”.
Luottoluokittajat ovat liikeyrityksiä, joiden linjauksilla voi olla erittäin suuri merkitys yksittäisille valtioille. Näillä linjauksilla on usein hyvin poliittinen luonne, vaikka periaatteessa luottoluokittajat vain arvioivat rahoitustuotteiden riskejä.
Vuoden 2008 Yhdysvaltojen finanssikriisin keskeisiin syihin kuului luottoluokittajien kyvyttömyys ymmärtää uusien rahoitustuotteiden riskejä. Hyvinkin riskialttiita lainoja paketoitiin osaksi ”synteettisiä” arvopapereita. Luottoluokittajien mukaan nämä arvopaperit olivat kuitenkin riskittömiä.
Luottoluokittajat itse eivät kärsineet finanssikriisistä, eikä niillä liikeyrityksinä ole myöskään erityistä vastuuta.
Euroopan velkakriisin oloissa luottoluokittajien asema näyttää monimutkaistuvan entisestään.
Ranskan valtion maksaman lainakoron lasku samaan aikaan luottoluokituksen pudottamisen kanssa kertoo, että markkinat ovat menettämässä uskoa luottoluokittajiin. Tämä saattaa johtua euron kriisistä, Yhdysvaltojen kriisin kokemuksista – tai jostain aivan muusta.
Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden Tulosvaroitus-sivulla perjantaina 10.2. Lauantaina verkkolehdessä julkaistiin Matti Ylösen Tulosvaroitus-kirjoitus rahoitusmarkkinaverosta.
lehti 