Vankkaa tutkimusta työelämästä
Vastavuoroisuus palkitsee myös työelämässä; henkilöstön hyvinvointi ja organisaation menestys ovat saman kolikon kääntöpuolia.
Nämä ovat pääväittämiä Pasi Pyöriän toimittamassa Työhyvinvointi ja organisaation menestys -teoksessa, joka julkistettiin keskiviikkona Helsingissä. Teoksessa työelämän kokeneet tutkijat paneutuvat aiheeseen vankan tieteellisen perustutkimuksen pohjalta.
Jouko Nätti ja Timo Anttila ampuvat kirjoituksessaan alas väitteen suomalaisen työelämän jäykkyydestä. Kirjoittajien mukaan työaika joustaa Suomessa enemmän kuin missään muualla Euroopassa.
Nätti ja Anttila pitävät sitä suomalaisena kilpailuetuna.
Toinen mielenkiintoinen tulos sisältyy Satu Ojalan ja Pertti Jokivuoren kirjoittamaan lukuun, jossa tarkastellaan työhyvinvointia ja organisaation taloudellista menestystä työntekijöiden silmin.
Pääsäännön mukaan työhyvinvointi kärsii, kun työpaikan taloudellista tilannetta pidetään epävarmana. Valtion työpaikat ovat kuitenkin poikkeus. Valtiolla hyvinvointi ei näytä sanottavasti kärsivän tulevaisuuden epävarmuuden kokemuksesta.
Kirjoittajat arvelevat, että usko – tosin katteeton – valtion leivän pituuteen ja kapeuteen elää yhä. Tosin he huomauttavat, että tulokset pohjautuvat vuoden 2008 aineistoon, jossa ei näy 2010-luvun julkisen sektorin säästöpaineet.
Luokat pysyvät
Kun tavaksi on tullut puhua työelämän jatkuvasta murroksesta, Harri Melin kiinnitti teoksen julkistustilaisuudessa huomiota työelämän pysyviin ilmiöihin.
Tällaisiksi hän näki mm. työelämän sukupuoli-, luokka ja valtarakenteet. Melin kirjoitti teokseen työelämän luokkarakenteita käsittelevän luvun yhdessä Raimo Blomin kanssa.
Useiden tutkijoiden mukaan luokat tekevät tuloaan takaisin työelämään ja yhteiskuntaan. Melinin mukaan se ei pidä paikkaansa, koska ne eivät ole sieltä koskaan lähteneetkään.
Luokkajakoon perustuvat erot työntekijäryhmien hyvinvoinnissa ovat kirjoittajien mukaan edelleen merkittävä eriarvoisuuden lähde 2000-luvun Suomessa. Yhteiskuntaluokkien työprofiileissa työelämän hyvät tekijät kasautuvat edelleen johtajille ja ylemmille toimihenkilöille ja huonot työntekijöille.
Välimatka on kaventunut, mutta ei merkittävästi, arvioivat kirjoittajat. Kaventuminenkin johtuu heidän mielestään lähinnä keskiluokan aseman heikentymisestä.
Työelämän murros
Tuomo Alasoini ennustaa suurta murrosta suomalaisessa työelämässä. Se juontuu ennen kaikkea sukupolvenvaihdoksesta. Suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle ja nuoret ikäluokat tulevat työelämään. Vaikka ikärakenne vanhenee, työelämä nuorentuu.
Toinen muutoksen tuova seikka on nuorten sukupolvien erilaiset elämänarvot ja toisenlainen orientaatio työelämään. 80- ja 90-luvuilla syntynyt ns. Y-sukupolvi suhtautuu Alasoinin mukaan työhön toisin kuin aikaisemmat sukupolvet.
Työvoiman niukkuus johtaa Alasoinin mukaan siihen, että työmarkkinat muuttuvat edullisemmiksi työntekijöille. Se johtaa työelämän muutokseen, sillä työnantajat joutuvat satsaamaan siihen että saavat houkuteltua nuoria palvelukseensa.
lehti 