Pajun käyttöä energian raaka-aineena halutaan vauhdittaa. VTT:n, Itä-Suomen yliopiston ja Äänekosken ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän yhteinen tutkimushanke kehittää Suomessa vielä melko harvinaista pajun viljelyä, korjuuta ja käyttöä energian raaka-aineeksi.
Paju on energiakasvina vaihtoehto erityisesti entisillä turvesoilla ja kesantopelloilla. Tutkimus selvittää myös pajun käyttöä turvetuotantoalueilta poistuvien vesien puhdistuksessa.
Viime vuonna alkaneen tutkimuksen tarkoituksena on kehittää pajun viljelyä erityisesti entisillä turvetuotantoalueilla. Mahdollisuudet pajun viljelyn lisäämiseen ovat hyvät, sillä vuoteen 2020 mennessä Suomessa poistuu noin 40 000 hehtaaria turvesuota, ja myös kesantopeltoa on runsaasti käytettävissä.
Toistaiseksi pajuviljelmiä on Suomessa vähän. Vuonna 2011 VTT ja tutkimuskumppanit perustivat kaksi uutta viljelmää Keski-Suomeen, ja tänä vuonna on tarkoitus perustaa sekä Keski- että Itä-Suomeen yksi uusi viljelmä.
Metsähakkeesta voi tulla pulaa
Pajuhake muistuttaa puuhaketta ja soveltuu siten hyvin polttoon turpeen ja muun hakkeen kanssa.
Myös bioenergian käytön voimakas kasvu luo tarpeita pajun energiakäytölle, sillä biopolttoaineiden kysynnän yleistyessä metsähakkeesta voi tulla pulaa. Haasteena ovat pajuviljelmän ruokohelpeä korkeammat perustamiskustannukset sekä se, että poltossa paju voi aiheuttaa puuhaketta enemmän ongelmia, esimerkiksi tuhkan paakkuuntumista, kattilan likaantumista ja jopa korroosiota. VTT tutkii pajun polttoa projektissa laboratoriokokein.
Paju sitoo turvetuotannon päästöjä
Tällä hetkellä pajua viljellään eniten Puolassa ja Ruotsissa, jossa sillä on todettu olevan hyödyllisiä ominaisuuksia jätevesien puhdistuksessa. Paju kerää kasvuunsa ravinteita maaperästä ja vesistä puhdistaen siten luonnonmukaisella tavalla kasvuympäristöään päästöistä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, missä määrin pajuviljelmällä voidaan vähentää turvetuotannon aiheuttamaa vesistöjen kuormitusta. Tutkimuksia varten entiselle turvetuotantoalueelle Keski-Suomeen perustetaan pajuviljelmä tämän vuoden aikana.
Paju sitoo fosforia, typpeä ja kiintoainetta, jotka ovat turvetuotannon suurimpia päästöjä. Johtamalla ravinnepitoisia vesiä pajuviljelmään on mahdollista yhdistää pajubiomassan tuotanto ja vesien puhdistaminen sekä alentaa viljelmän hoitokustannuksia, kun keinolannoitteiden käyttöä voidaan vähentää. Myös ravinnepitoisen puutuhkan käyttö viljelmien lannoitukseen on mahdollista.
lehti 