Perhosharrastaja Kimmo Saarinen paljastaa, että perhosten bongauksesta kisataan perhosrallissa. Vuorokauden aikana autokunnat taistelevat suurimmasta lajimäärästä. Vastaavia kisoja on lintuharrastajilla.
– Perhosralli on äärettömän hyvä keino oppia perhosista, kun aloittelija pääsee varttuneempien perhosharrastajien seuraan, Saarinen kertoo.
Perhosinnostus on Saarisen mukaan lisääntynyt voimakkaasti. Suomen Perhosharrastajain Seuraan kuuluu reilut tuhat jäsentä. Saarinen arvioi, että enemmän tai vähemmän sydämensä perhosille antaneita on muutama tuhat.
Saarinen pitää ilahduttavana, että naisten osuus harrastajien joukossa on lisääntynyt merkittävästi. Syynä on helppokäyttöinen ja halventuva digitaalitekniikka. Havaintonsa voi tallentaa kameran muistiin eikä eläintä tarvitse tappaa.
Lajimääritystä helpottaa se, että voi lähettää sähköpostilla kuvansa lajin varmistamiseksi jollekin muulle alan harrastajalle.
Takavuosina perhosia keräilivät haaveihinsa papit, lääkärit sekä muut herraskaiset miehet. Perhoset pistettiin usein arvokkaan näköiseen lasivitriiniin, monasti koristeeksi.
– Tuolloin perhosten harrastaminen oli kuin postimerkkeilyä, eikä siinä ollut oikein muuta kuin keräilyarvoa.
Lajin harrastukseen on uutena piirteenä tullut ympäristönsuojeluaspekti.
– Perhoset ovat erittäin herkkä indikaattori ympäristönmuutoksille, Saarinen alleviivaa.
Harrastajille
arvokas apu
Perhosharrastajille ja muille perhosista kiinnostuneille on tullut arvokkaaksi avuksi juuri ilmestynyt Suomen ja Euroopan päiväperhoset. Kirja esittelee yksityiskohtaisesti 449 perhoslajia, joista 122 on tavattu Suomessa.
Teos tarjoaa lajeista yleisluonnehdinnan, levinneisyyskartat, elinympäristön esittelyn sekä tunnistamisohjeet. Levinneisyyskartoista voi tarkistaa, missä päin Eurooppaa lajia tavataan. Tämä helpottaa tunnistamista.
Oppaan suomalaiseen tekijäryhmään kuuluvat Saarisen lisäksi Tari Haahtela, Pekka Ojalainen ja Hannu Aarnio. Kirjaa varten he ovat tutkineet ja kuvanneet jo 1980-luvulta saakka lajistoa Manner-Euroopassa, Atlantin ja Välimeren saarilla, Turkissa, Pohjois-Afrikassa sekä Kaukasuksella ja Uralilla asti.
Teos ilmestyi Britanniassa vuonna 2011. Tänä vuonna siitä tuli myös ranskankielinen laitos.
Lajimäärä lisääntyy
voimakkaasti
Suomessa tavattujen päiväperhosten lajimäärä on lisääntynyt viimeisten 20 vuoden aikana voimakkaasti, viidellä lajilla. Tämä on paljon, koska lajejakaan ei ole kuin alun toista sataa.
Lisäksi on tullut kolme uutta lajia, jotka on määritetty vanhoista kokoelmista.
Pääosa perhosista vaeltaa Virosta Karjalan kannaksen kautta Suomeen. Jotkut hyvät lentäjät kuten häiveperhonen voi tulla Saarisen mukaan ”heittämällä” suoraan Suomenlahden yli.
Saarinen odottelee, että Ruotsista tulisi meille jokunen laji seuraavien kymmenen vuoden aikana.
Suomen perhoskartta on mullistuksen vallassa. Ilmastonmuutoksen ansiosta meillä eteläiset lajit pääsevät siirtymään pohjoisemmaksi. Saarisen mukaan kyse on voimakkaasta muutoksesta, koska monet lajit elävät täällä pohjoisilla äärialueillaan. Pienikin lämpötilan nousu saa paljon aikaan.
– Perhoset vyöryvät koko rintaman voimalla pohjoiseen, Saarinen kuvaa.
lehti 