Tämän viikon alussa oltiin neuvotteluissa ajallisesti menossa puolivälissä. Työn edistymisen kannalta ollaan vielä kaukana puolivälistä, joten viimeisestä viikosta, ensi viikosta tullee tiivis. Nyt näyttää siltä, että sopimukseen voidaan hyvinkin päästä.
Tässä ollaan tekemässä sitovaa ja tiukkaa asekauppasopimusta, jonka tarkoituksena on rajoittaa aseiden päätymistä ihmisoikeusloukkausten ja väkivallantekojen välineeksi. Ja sellainen saatetaan saada valmiiksi ja hyväksyttyä.
Takkuisen alun jälkeen jälkeen on päästy neuvottelemaan esimerkiksi siitä, kuinka monen valtion täytyy ratifioida, eli sisällyttää sopimuksen sisällöt omaan lainsäädäntöönsä, jotta sopimus voi astua voimaan. Jotkut maat kannattavat kolmeakymmentä, toisten mielestä tarvitaan sata, useimmat asettuvat tälle välille.
Suomen kannat ovat yhdet edistyksellisimmistä.
Samoin erimielisyyksiä on ollut siitä, mitkä kaikki asetyypit sopimus kattaa ja minkälaiset siirrot. Jotkut maat haluavat kaikki siirrot mukaan, toiset haluaisivat vain viennit, mutta eivät esimerkiksi lahjoja tai lainoja lainkaan. Monet hankalammat maat, kuten Yhdysvallat, Venäjä, Kuuba ja Egypti ovat käyttäneet paljon puheenvuoroja, mutta neuvottelujen edetessä nämäkin puheenvuorot ovat muuttuneet vähitellen rakentavammiksi.
Osa maista on erittäin penseällä kannalla järjestöille, kuten Sadankomitealle tärkeimmistä kysymyksistä, ihmisoikeus- ja humanitaarisista kriteereistä. Tärkeänä pidämme myös sitä, että sopimuksessa linjataan alueellisesta vakaudesta ja kehityksen tilanteesta. Asekauppoja ei pitäisi saada tehdä rahalla, joka pitäisi käyttää heikon peruskoulutuksen kuntoon saattamiseen. Näissä neuvotteluissa Suomen kannat ovat yhdet edistyksellisimmistä, kuten tietysti kuuluukin, onhan Suomi ollut yksi aloitteentekijämaista tämän sopimuksen suhteen.
Minulle on monta kertaa kerrottu, ettei tällainen sopimus ole mahdollinen, koska valtaapitävät eivät halua luopua vallastaan, eikä tuottoisaa bisnestä voi suitsia. Asekauppasopimuksen osalta on osittain toisin ja esimerkiksi suomalainen aseteollisuus kannattaa tätä sopimusta. Syynä tähän on se, että Euroopan Unionin alueella, ja monilla muilla alueilla, on jo sovittu tätä sopimusta tiukemmista säännöistä aseviennille. Monien asetuottajien kannalta asekauppasopimus toteutuessaan siis tasoittaisi pelikenttää kilpailijoiden kanssa, ei suinkaan tekisi myynnistä hankalampaa.
Ja tärkeimpänä sopimus joka tapauksessa tekisi yhteiset säännöt siihenkin osaan maailmaa, jossa niitä ei vielä ole.
Kirjoittaja on rauhanjärjestö Sadankomitean pääsihteeri, ja hän osallistuu 2.–27. heinäkuuta YK:n päämajassa New Yorkissa pidettäviin asekauppasopimusneuvotteluihin osana Suomen valtion delegaatiota.
uutiskirje 