Taivastelun valtakunnailla 14
Vuonna 1622 katolinen kirkko perusti lähetystyön edistämiseen keskittyneen osaston Uskon edistämisen kongregaation, ”de propaganda Fiden”.
Apostoli Paavali kehotti korinttolaisia propagoimaan niin, että jos kielillä puhutaan, niin puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enintään kolme, ja yksi kerrallaan, ja yksi selittäköön.
Mutta jos ei ole selittäjää, niin olkoot vaiti seurakunnassa ja puhukoot itselleen ja Jumalalle.
Ensimmäisen korinttolaiskirjeen 14. luvussa Paavali harjoittaa savolaistyylistä venkoilua esittämällä mutkittelevia ajatuksenjuoksuja perustellessaan korinttolaisille, kumpiko on soveliaampaa; puhua kielillä vai profetoida.
Mitään keskustelu- tai väittelytilaisuuksia ei Paavali kehota korinttolaisia järjestämään vaan saarnaamaan seurakuntalaisille yhtä totuutta niin, että sanankuulijat saadaan vakuuttuneiksi yhdestä ainoasta oikeasta totuudesta sekä omien näkyjen oikeaksi todistamisesta ilman todistusaineistoa.
Kahdeksannessa luvussa Paavalia harmittaa se, ettei kaikilla maailman ihmisillä ole vielä vakaata tietoa siitä, että on olemassa vain yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut.:
”Mutta ei ole kaikilla tätä tietoa, vaan tottumuksesta epäjumaliin muutamat vielä nytkin syövät uhrilihaa ikäänkuin epäjumalille uhrattuna, ja heidän omantuntonsa, joka on heikko, tahraantuu siitä.”
Paavali opastaa vaihtamaan uhrilihan symboliseen Kristuksen vereen ja ruumiiseen:
”Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen?”
Paavali hahmottelee 31. jakeessa tulevan kirkon harjoittaman lähetystyön olemuksen ja sisällön:
”Sillä te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehotusta.”
Mihinkään kahdensuuntaiseen viestimiseen, interaktiivisuuteen, Paavali ei sanomien lähettämisessä tähtää. On vain sanoman lähettäjä ja sen kuviteltu / toivottu vastaanottaja, jonka toivotaan omaksuvan sanoman sisältö mukisematta, ettei sanoman lähetystä palautettaisi merkinnällä ”vastaanottajaa ei tavoitettu.”
Naisia poikamies Paavali neuvoo pitämään seurakunnan julkisissa tilaisuuksissa suunsa visusti kiinni. Naisten puhekieltoa edeltävässä jakeessa hän vakuuttaa, ettei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala.
Vihjaako Paavali, että naisten puheenvuorojen aikana puhe saattaisi eksyä taivaallisen kirkkaista aiheista arkisemmille urille? Kaikissa pyhien seurakunnissa naiset kuulemma vaikenevat:
”Olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo.”
Jos naiset tahtovat tarkempaa tietoa joistakin yleisluonteisista seurakunnan asioista, niin kysykööt niistä kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa.
Paavalin asenteen ymmärtää siinä mielessä, että tietenkin on hieman kiusallista, jos liukaskielinen nainen haluaa julkisesti puhua kerralla pois kaiken sen, minkä sattuu juuri sillä hetkellä muistamaan.
Tämä Paavalin toive ei ole toteutunut ainakaan monien paikallisradioiden tai televisio-ohjelmien juontajien suhteen.
Olipa kyseessä mies- tai naispuolinen urheiluselostaja tai paikallisradion juontaja, puhetta tulee niin, että kuulijan korvat alkavat punottaa puolen minuutin kuluttua samalla kun myötähäpeän tunteen aiheuttama puna kohoaa poskille verenpaineen nousun myötä.
uutiskirje 
