Mitä yhteistä on Nokian insinöörillä ja oululaisella vanhuksella? He ovat riippuvaisia toisistaan.
Insinöörin koulutuksen mahdollisti vanhuksen aikoinaan tekemä työ ja siitä saatu verotulo sekä hänen taistelunsa maksuttomasta koulutuksesta ja muusta hyvinvointivaltion rakentamisesta. Vanhuksen laadukas hoito on kiinni Nokian insinöörin verotuloista ja siitä, montako heistä potkut saatuaan joutuu jäämään työttömäksi ja käyttämään samoja tukirahoja, joilla vanhusta pitäisi hoitaa.
Pointti on se, löytyykö insinöörille oman alan töitä ”vientiteollisuudessa” vai pitääkö hänen kouluttautua uudelleen ja millä alalla töitä tulevaisuudessa tulisi olemaan. Miten yhteiskunta viestittää hänelle, mihin innovaatio- ja tuotekehitysrahoitus suunnataan?
Nämä ovat perimmäisiä kysymyksiä vanhustenhoidon laatukeskustelussa, sillä vanhusten määrä kasvaa hurjasti suurten ikäluokkien myötä. Riittävätkö vero- ja vientitulot hyvinvointivaltion tason ylläpitoon ja mistä tuloja tulisi lisää? Tätä keskustelua kaipaan Suomeen sen rinnalle, että vatkaamme päivästä toiseen EU:n tukirahoitusta.
Rakennemuutoksia on ollut kautta aikojen ja ne ovat pakottaneet kehittämään uusia tuotteita. Innovaatiosta on kuitenkin pitkä matka tuotteeksi, se vaatii innokkaita ja rohkeita ihmisiä ja yhteiskunnan henkistä ja taloudellista tukea. Jos alalla tai paikkakunnalla jäädään vain suremaan loistavaa menneisyyttä, lisää negatiivinen kierre ongelmia.
Toivottavasti Oulussa ja muualla ei jäädä rannalle ruikuttamaan Nokian perään, sillä se meni jo. Tämä olisi oululaisen vanhuksenkin etu, sillä 15 miljoonan euron vuotuista yhteisöveromenetystä on vaikea hetkessä paikata.
Mistä löytyisi uutta työtä? Maailmalla ollaan siirtymässä öljyä korvaavien aineiden käyttöön. Se vaatii runsaasti muutoksia niin materiaaleihin kuin tuotteisiin. Onko Suomessa lainkaan omia keksintöjä öljypohjaisen muovin korvaamisesta?
Myös energiatuotannossa on valtava rakennemuutos menossa. Uusiutuvat energiamuodot kasvavat vauhdilla. Valitettavasti tuulienergian hyödyntämisessä Suomi on kehitysmaa: laitekehittelyssä ja valmistuksessa jäätiin lupaavan alun jälkeen ydivoimahuuman yliajamiksi. Myös aurinkoenergian hyödyntämiselle, siis tuotanto- ja käyttösovellutuksille olisi huikeat markkinat ympäri maailmaa.
Olisiko siis mahdollista, että suomalaista osaavaa insinööritaitoa muuntokoulutettaisiin näille aloille? Yksi keskustelu pitäisi käydä myös siitä, mitä tehdään suomalaiselle puulle, mutta siitä lisää joskus toiste.
Rakennemuutos jättää aina jälkensä alueelle ja ihmisiin. Oulunkin on porskuteltava eteenpäin ilman tuhansia työllistävää Nokiaa. Kiinnostaisiko ketään keskustelu siitä, millaisilla terveellisillä, eettisesti ja ekologisesti järkevillä tuotteilla ja palveluilla hyvinvointivaltion rahoitus saadaan kokoon? Tässäpä purtavaa vasemmiston uudelle hyvinvointikeskustelulle!
Kirjoittaja on oululainen kaupunginvaltuutettu.
uutiskirje 
