”Miksette keskity hoitamaan suomalaisten asioita kuntoon, kun on aikaa noitten perässä juosta?”
Vuonna 2005 thaimaalaisia marjanpoimijoita tuli Suomeen muutamia satoja, tänä vuonna heitä on jo muutama tuhat. Vasemmistonuoret järjesti elokuun loppupuolella tutkimusmatkan Lappiin selvittämään thaimaalaisten marjanpoimijoiden työolosuhteita.
Thaimaalaiset marjanpoimijat, jotka tulevat Suomeen kausityöviisumilla poimimaan marjoja muutamaksi kuukaudeksi, tekevät jopa 16-tuntisia työpäiviä seitsemänä päivänä viikossa. He maksavat itse matkansa, viisuminsa, majoituksensa, ruokansa, bensansa ja autonsa. He eivät ole työsuhteessa kehenkään, vaan kantavat koko riskin mahdollisesta huonosta sadosta tai sairastelusta itse. He ottavat kaikki lainaa tullakseen tänne. Jotkut jäävät voitolle, toiset eivät saa edes ottamaansa lainaa katetuksi.
Oikeuksia on vaadittava yhteisrintamassa, ei ylhäältä päin toiselle.
Runsaan positiivisen palautteen lisäksi niin liikkeen sisältä kuin ulkopuolelta on tullut kyselyitä, miksi keskitytään tällaiseen marginaaliseen ryhmään.
Kysymyksenasettelu on sama joka kerta, kun kyseessä on vähemmistöryhmä. Romanit, sukupuolivähemmistöt, seksityöntekijät, marjanpoimijat, paperittomat siirtolaiset – nämä kaikki nähdään osana yhteiskunnallista marginaalia, jossa ”näperteleminen” on vähemmän ”oikeaa politiikkaa” kun kuntauudistuksesta tai palkansaajien ostovoimasta puhuminen.
Näiden ryhmien asemassa on kyse vain niinkin marginaalisista asioista kuin työmarkkinoiden kehityksestä, työvoiman hallinnasta, ihmisten perusoikeuksista ja globaalista talousjärjestelmästä. Rajat ovat jo auki. Jos sivuutamme näiden ryhmien riiston ja huonon kohtelun, suljemme silmät kehitykseltä kohti useamman kerroksen järjestelmää, jonka suuntaan ollaan jo menossa. Työmarkkinat ja työntekijäryhmät ovat pirstaloituneet. Työn teettäjät nimenomaan haluavat, että jokaisen kerroksen väki keskittyy vain oman asemansa puolustamiseen ja parantamiseen.
On naiivia ja leimallisesti ”länsimaista” ajatella, että vähemmistöryhmien yhteiskunnallinen asema olisi heidän omalla vastuulla. Thaimaalaisilla marjanpoimijoilla on tuhansien eurojen velat ja muutama kuukausi aikaa maksaa ne. Siirtolainen, joka ei onnistu ahtaassa oleskelulupajärjestelmässä virallistamaan maassa oleskeluaan, tippuu paperittomaksi ja siten täysin yhteiskunnan ulkopuolelle. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat kokevat niin järjestelmän kuin yksityishenkilöidenkin harjoittamaa syrjintää.
Se, minkä kapitalisti ensiksi tekee siirtolaiselle, se toteuttaa myöhemmin muille. Thaimaalaisten marjanpoimijoiden torpparimaisten työolojen ohittaminen marginaalisena ilmiönä on mahdotonta vasemmistoliikkeelle, jonka ajatteluun aina on kuulunut, että yhtäkään työläistä ei saa riistää.
Siitäkin syystä vaadimme marjanpoimijoille muun muassa oikeutta vähimmäispalkkaan ja työsuhteeseen sekä työnvälittäjien toiminnan parempaa valvontaa.
Solidaarisuutta ei ole vain vähemmistöjen puolustaminen tai etujen vaatiminen toiselle. Eniten oikeudettomassa asemassa olevat tarvitsevat puolustajia nimenomaan etuoikeutetusta valtavirrasta. Oikeuksia on vaadittava yhteisrintamassa, ei ylhäältä päin toiselle.
Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja.
uutiskirje 
