Lähi-idän eri maita käsitellään lännessä usein erilaisilla standardeilla.
– Tämä tulee hyvin pelkistetysti esiin Saudi-Arabia- ja Iran-uutisoinnissa. Toinen näyttäytyy suloisena paratiisina, joka luotettavana liittolaisena toimittaa meille öljyn. Toinen on uhka maailmanrauhalle ja polkee ihmisoikeuksia, kärjisti Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro vetäessään keskustelua Liisa Liimataisen Iran-kirjan julkistamistilaisuudessa.
Liimatainenkin vertailee kirjassaan Irania ja Saudi-Arabiaa. Jälkimmäisessä uskontoon perustuva lainsäädäntö on vielä tiukempaa ja naisten asema sekä ihmisoikeustilanne heikompia. Liimataisen mukaan naiset ovat Iranissa lukuisia muitakin arabi- ja muslimimaita edellä: he tekevät työtä kodin ulkopuolella, liikkuvat suhteellisen itsenäisesti ja pukeutuvat jokseenkin vapaasti.
Enemmistö yliopisto-opiskelijoistakin on naisia. Koulutetuilla naisilla on tosin vaikeuksia saada ammattitaitoaan vastaavaa työtä.
Liimataisen iranilainen ystävätär todistaa kirjassa, että islamilainen vallankumous jopa paransi naisten asemaa. Konservatiiviset isät ja aviomiehet sallivat perheidensä naisten toimia kotipiirin ulkopuolella, koska islamilainen valta takasi julkisten tilojen ja instituutioiden siveyden. Lisäksi islamilainen Iran suosi erityisesti köyhien perheiden tyttöjä, ja koulutettuja naisia onkin nyt kaikissa yhteiskuntaluokissa.
Iranissa naiset ja miehet saavat opiskella ja työskennellä samoissa yliopistoissa ja työpaikoilla. Saudi-Arabiassa se ei ole mahdollista. Siellä naiset saavat tavata vain omaan perheeseensä kuuluvia miehiä. Liimatainen muistelee tapaamista saudiarabialaisen naistoimittajan kanssa, joka joutui tekemään työtä suljetussa kammiossa täysin erillään muista. Yleensä sikäläiset naistoimittajat eivät saa työskennellä toimituksen tiloissa lainkaan.
Iranilaisessakin yhteiskunnassa sukupuolten tasa-arvo on kuitenkin vielä kaukana. Erityisesti avioliittoja ja perhesuhteita koskevat lait ovat miehiä suosivia. Iranilainen mies voi esimerkiksi erota vaimostaan koska tahansa, mutta naiselle prosessi ei ole yhtä helppo, ja erossa lapset menevät automaattisesti isälle seitsemän vuoden iässä. Ennen vuoden 2002 lainmuutosta eroavien vanhempien poikalapset joutuivat muuttamaan isän luo jo kaksivuotiaina, tytöt seitsenvuotiaina.
Naiset myös perivät huomattavasti miehiä vähemmän, ja esimerkiksi liikenneonnettomuudessa kuolleen naisen taloudellinen arvo määritellään vain puoleksi miehen arvosta.
Naimisissa olevia naisia koskeva kivitysrangaistus avioliiton ulkopuolisista seksisuhteista on edelleen olemassa, vaikka tuomioiden täytäntöönpano onkin välillä määrätty lopetettavaksi ja lakia sovelletaan ”vain aika ajoin”. Viime vuosina konservatiivien aseman vahvistuttua tuomiot ovat lisääntyneet uudestaan.
Asenteet ovat monessa asiassa kuitenkin muuttumassa vapaampaan suuntaan. Nuoret tytöt eivät esimerkiksi enää hyväksy perheiden järjestämiä avioliittoja entiseen tapaan.
lehti 