”Luulen, että Katalonian ja Espanjan välillä on tapahtumassa sama kuin Pohjois- ja Etelä-Euroopan välillä. Pohjois-Eurooppa on väsynyt Etelä-Eurooppaan, ja eteläkin on väsynyt pohjoiseen.” Tällä tavalla luonnehti Katalonian pääministeri Artur Mas Katalonian ja Espanjan tulehtuneita välejä. Hän puhuu lähes avoimesti Katalonian itsenäisyyden puolesta.
Eurokriisin kuluessa itsenäisyysvaatimukset ovatkin Kataloniassa yleistyneet. Tänä vuonna toive itsenäisyydestä on saanut mielipidetiedusteluissa ensimmäisen kerran katalonialaisten enemmistön tuen.
Talouskriisin aikana itsenäisyyttä on perusteltu erityisesti taloudellisilla tekijöillä. Talousvaikeuksien takia pääministeri Masin hallitus on joutunut pyytämään Madridista viisi miljardia euroa lainaa. Katalonian talousministeriön arvion mukaan Katalonia kuitenkin antaa vuosittain muulle Espanjalle tulonsiirtoina noin 15 miljardia euroa. Jos Katalonialla olisi oma verotusoikeus, tarvetta pyytää rahaa Madridista ei tällaisten laskelmien mukaan olisi.
Mikä on sopiva määrä solidaarisuutta?
Vaikka Katalonian ja Espanjan välinen suhde on yhteisen historian takia ainutlaatuinen, sen rinnastaminen joiltakin osin nykyisten kriisimaiden ja muiden euromaiden välisiin suhteisiin ei ole täysin harhaan johtavaa. Molemmissa tapauksissa suhteita muovaa yksi keskeinen tekijä: yhteisvastuu – tai pikemminkin sen puute.
Euroalueella ei ole tulevaisuutta ilman euromaiden välistä yhteisvastuuta, eikä yhtenäisellä Espanjallakaan ole tulevaisuutta ilman itsehallinnollisten alueiden välistä yhteisvastuuta.
Eurokriisi on osoittanut, kuinka hankalaa yhteisvastuun kantaminen on. Euromaiden välillä täytyy olla erittäin vahvoja taloudellisia, poliittisia, kulttuurisia ja muita siteitä, jotka painavat vaakakupissa ainakin joskus selvästi enemmän kuin jonkun maan omaa etua ruokkivat tekijät.
Kataloniassa oman kansallisen identiteetin korostaminen on noussut etusijalle. Tällaista pyrkimystä ei ole ainakaan ulkopuolisen kovin helppoa mennä arvostelemaan.
Pääministeri Masin edeltäjä, yli 20 vuotta aikoinaan pääministerinä toiminut Jordi Pujol lainaa Katalonian ja Espanjan välistä suhdetta luonnehtiessaan Saksan ulkoministeriä Guido Westerwellea: ”Eurooppa ilman solidaarisuutta ei ole mahdollinen, mutta samaan aikaan liian paljon solidaarisuutta tekee Euroopan mahdottomaksi.”
Mutta mikä on sopiva määrä solidaarisuutta? Tätä kysymystä joutuvat päättäjät pohtimaan paitsi Kataloniassa myös Suomessa.
Kirjoittaja toimii erikoistutkijana Palkansaajien tutkimuslaitoksessa.
uutiskirje 
