Puolasta löytyi CIA:n salainen vankila
Presidentti Barack Obaman päätös julkistaa joukko edellisen hallinnon kidutusmuistioita on vahvistanut, että George W. Bush ja hänen lähipiirinsä halusi hintaan mihin hyvänsä sodan Irakiin. Osittain sotaan johtaneita ”tietoja” hankittiin kiduttamalla vankeja.
Tiedot siitä, että Yhdysvallat kiduttaa vankejaan Irakissa, levisivät maailmalle viisi vuotta sitten. Ajankohtaisohjelma 60 Minutes ja New Yorker -lehden toimittaja Seymour M. Hersh paljastivat Abu Ghraibin vankilan skandaalin samaan aikaan huhtikuussa 2004.
Maan silloinen hallinto leimasi puolustusministeri Donald Rumsfeldin johdolla kiduttajiksi paljastuneet muutamiksi mädiksi omenoiksi muuten terveessä systeemissä. Sittemmin paljastui, että ”kovat otteet” olivat nimenomaan hallinnon määräys. Rangaistuksia eivät silti vieläkään ole saaneet muut kuin rivisotilaat (Viikkolehti 7.9. 2007).
Cheney liikkeelle
syksyllä 2001
Viime kuussa julkistetut neljä oikeusministeriön muistiota täydentävät iljettävää kokonaiskuvaa.
Ne todistavat nyt kiistattomasti, että aluksi Guantanamon vankileirillä käytetyt kidutustekniikat otettiin askel askeleelta käyttöön ensin Bagramin lentotukikohdassa Afganistanissa ja sitten Abu Ghraibissa Irakissa nimenomaan Rumsfeldin määräyksestä.
Muistiot ulottuvat kuitenkin vieläkin varhaisempaan aikaan.
Varapresidentti Dick Cheney alkoi tutkituttaa lain tuolla puolen olevien menetelmien käyttöä jo syksyllä 2001 – siis paljon ennen kuin Yhdysvalloilla oli yhtään vankia ”terrorismin vastaisessa sodassa.” Kun vankeja sitten oli, niin kentällä kuulustelijat vastustivat heidän kiduttamistaan, koska pitivät sitä hyödyttömänä. Erään tietyn vangin kohdalla he katsoivat tämän jo kertoneen kaiken tietämänsä, joten vesikidutuksen jatkamisella ei ole merkitystä. Cheney, joka oli erityisen kiinnostunut juuri kyseisestä vangista, määräsi kidutuksen jatkettavaksi.
Todisteita
Tony Blairille
Rumsfeldilla ja Cheneyllä oli omasta mielestään polttava syy käyttää rajuja otteita vankeihin. Muistiot paljastavat heidän halunneen keinolla millä hyvänsä löytää perusteet hyökätä Irakiin. Kidutustapausten määrässä on kaksi piikkiä, ja ensimmäinen vain muutama viikko ennen hyökkäystä. Toinen tuli muutama kuukausi miehityksen alkamisen jälkeen, jolloin vasta aseellinen vastarinta alkoi kasvaa.
Ensimmäinen kidutuspiikki osuu aikaan, jolloin Yhdysvallat taivutteli vastahakoista liittolaistaan Britanniaa sotaretkelle. Pääministeri Tony Blair oli valittanut Washingtonissa tapaamalleen presidentti Bushille, ettei kunnollisia todisteita Irakin joukkotuhoaseista ole.
Siispä niitä piti löytää vaikka väkisin.
Esimerkiksi Guantanamossa palvellut majuri Paul Burney on kuvaillut, miten kuulustelijat keskittyivät pääosin etsimään yhteyttä Irakin ja terroristiorganisaatio al-Qaidan välille – jota ei tunnetusti ollut. Mitä enemmän he turhautuivat, kun linkkiä ei löytynyt, sitä enemmän heitä painostettiin jatkamaan.
Colin Powell toisti
kidutetun kertomaa
Kuten tunnettua, lopulta ulkoministeri Colin Powell lähetettiin YK:n turvallisuusneuvostoon esittelemään todisteet Irakia vastaan. Päälähde hänen esityksessään oli Ibn al-Skaikh Al-Libi, jota oli kidutettu ja joka oli siitä päästäkseen kertonut kuulustelijoille, mitä nämä halusivatkin kuulla.
Kaikki Yhdysvaltain perustelut Irakin vastaiselle sodalle osoittautuivat myöhemmin vääriksi ja väärennetyiksi.
Ainakin kahdeksan
kuoli kidutukseen
Cheneyn ja Rumsfeldin lisäksi hyväksyntänsä kidutukselle antoivat myös turvallisuusneuvonantaja, myöhempi ulkoministeri Condoleezza Rice sekä presidentti George W. Bush itse. Näin siitä huolimatta, että monet oikeusoppineet varoittivat Bushin hallintoa kidutuksen olevan vastoin lakia ja rangaistus siitä on jopa kuolemantuomio, jos kidutus johtaa kuolemaan.
Ja se myös johti. Human Rights First -järjestön mukaan lähes sata vankia kuoli amerikkalaisten käsissä ja heistä ainakin kahdeksan, ehkä kaksitoista, kuoli kidutukseen. 48 kuoleman syy on epäselvä.
Bushin hallinnosta julkisuudessa on kidutusmuistioiden julkistamisen jälkeen esiintynyt lähinnä vain entinen varapresidentti Dick Cheney. Hänen mukaansa kidutus toimi ja tästä on todisteena se, ettei Yhdysvaltoihin ole tehty uusia terrori-iskuja syyskuun 2001 jälkeen.
Presidentti Barack Obama sanoi muistioiden tullessa julkisuuteen, ettei Bushin hallintoa tulla syyttämään rikoksista. Myöhemmin hän on joutunut vetämään sanojaan takaisin.
Oikeustieteen tohtori Scott Horton kirjoitti huhtikuun lopussa, ettei entisen valtionpäämiehen joutuminen oikeuteen rikoksistaan ole ollenkaan tavatonta.
Vuoden 1990 jälkeen 68 päämiestä noin 40 maassa on ollut syytettynä rikoksista. Tuoreimpia tapauksia on Perun entinen presidentti Alberto Fujimori, joka sai 25 vuoden vankeustuomion annettuaan luvan kidutukselle ja ”katoamisille” taistelussa maolaista Loistava polku -sissijärjestöä vastaan.
Vesikäsittelyä
Puolassa
Kidutusskandaalin amerikkalainen pää tunnetaan nyt hyvin tarkkaan, mutta Bushin hallinnon eurooppalaisia apureita vasta epäillään ja etsitään. Tiedossa on, että CIA:n vankilennot risteilivät ja tekivät välilaskuja ympäri Eurooppaa Saksaa ja Ruotsia myöten samaan aikaan, kun Euroopan poliittiset johtajat julkisuudessa paheksuivat Yhdysvaltain toimia.
Saksalainen Der Spiegel väitti huhtikuun lopulla löytäneensä yhden CIA:n salaisista vankiloista Puolasta.
Puolassa vankikuljetuksiin käytettiin Szymanyn lentotukikohtaa. Sieltä alle tunnin automatkan päässä sijaitsevassa Stare Kiejkutyn sotilastukikohdassa kuulusteltiin yhtä Yhdysvaltain tärkeintä vankia Khalid Sheikh Mohammedia keväällä 2003. Pakistanissa vangittua Mohammedia on pidetty syyskuun terroristi-iskujen pääsuunnittelijana.
Iskut tunnustanut Mohammed kertoi vuonna 2006 Guantanamossa Punaisen ristin edustajille, että häntä kuulusteltiin noin kahdeksan tuntia joka päivä. Ensimmäisen kuukauden hän vietti vankilassa alasti ja seisten. Kädet oli kahlehdittu sellin kattoon myös öisin.
Kuulustelijat olivat kertoneet Mohammedille saaneensa valtuudet tuottaa hänelle ”kovia aikoja”, mutta kuolemalla häntä ei uhkailtu. Hänet uhattiin viedä kuoleman rajalle ja tuoda sieltä takaisin ja niin tehtiinkin. ”Kovat ajat” tarkoittivat käytännössä toistuvaa hukkumisen tunteen aiheuttavaa vesikidutusta.
Spiegelin mukaan Varsovan yleinen syyttäjä Robert Majewski on tutkinut yli vuoden ajan, syyllistyikö Puolan silloinen pääministeri Leszek Miller väärinkäytöksiin ja antoiko presidentti Aleksander Kwasniewski CIA:lle vapaat kädet Stare Kiejkutyn tukikohdassa.
lehti 