Viimeinen sana
Talvivaaran kaivoksen ympäristöriskit eivät ole voineet tulla kenellekään yllätyksenä. Niistä on puhuttu jo siitä alkaen, kun kaivosta alettiin puuhata. Outokumpuhan myi kaivosoikeudet entiselle kaivosinsinöörilleen Pekka Perälle kahdella eurolla jo vuonna 2003.
Kaivosta rakennettiin vuosina 2007–08 kovassa huumassa. Talvivaaraa pidettiin seutukunnan pelastajana ja itse pääosakas Perä halusi päästä nopeasti vuolemaan kultaa. Vanhoja lehtijuttuja selaamalla voi päätellä, että silloin elettiin jonkinlaista kaivoshypeä.
Kriittiset äänet eivät päässeet esiin tai niiden sanomaa vähäteltiin. Kaikkihan halusivat kaikille vain hyvää luontoa mahdollisimman paljon ymmärtäen ja säästäen. Uusien menetelmien piti olla takuuvarmoja ja sisäisestä kierrosta kaivosalueen ulkopuolelle ei pitänyt valua vesipisaraakaan ennen puhdistusta.
Kaivoksen kuonavedet valuvat Vuoksen vesistöä pitkin pikku hiljaa alaspäin.
Aika moni asia meni kuitenkin pieleen. Osa jo alusta alkaen, kun monet lupaehdot olivat aika väljät ja osin tulkinnanvaraisetkin.
Rakentamisaikanakin Talvivaarassa oli erilaisia ongelmia, esimerkiksi työntekijöiden kanssa. Rakennustöissä oli paljon ulkomaalaisia, muun muassa Bulgariasta. Rakennusliitto joutui turvautumaan välillä koviinkin otteisiin, kuten työmaan saartoon. Asioiden ratkaisua ei silloin helpottanut se, että Perä ei kovinkaan suopealla silmällä katsonut ammattiyhdistysliikkeen toimia rakennusalueella.
Talvivaaran pääomistajanahan Perä on esiintynyt koko ajan arvonsa tuntevalla tavalla. Hänen tietämättään ei ole mikään asia edennyt.
Kun tuoreimman ympäristökatastrofin laajuus alkoi vähitellen selvitä, niin läpeensä turhautunutta miestä ei näkynyt missään. Häntä huhuilivat niin saasteista kärsimään joutuneet alueen asukkaat kuin ministeritkin. Perän elämäntyö on valumassa jätelitkuna kainuulaisten käyttövesiin.
Kun Perä vihdoin torstaina astui esiin, hän oli kovinkin nöyrää miestä ja myönsi, että Talvivaarassa on tehty useitakin virheitä ja yhtiö lupaa maksaa kaikki näistä aiheutuvat kustannukset. Perä joutui vihdoin pakon edessä ottamaan vastuun raskaan taakan harteilleen. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Faktat puhuvat puolestaan.
Huoli tulevaisuudesta on tietysti ollut suurin ennen muuta Sotkamossa ja Kainuun seudulla, mutta epäilyt kalvavat laajemminkin ihmisten mieliä Itä-Suomessa. Kaivoksen kuonavedet valuvat Vuoksen vesistöä pitkin pikku hiljaa alaspäin. Jo kansakoulussahan (!) meille opetettiin, miten Suomenselkä jakaa maan Perämereen ja Suomenlahteen laskeviin vesistöihin.
Pelko vaikkapa Saimaan saastumisesta Talvivaaran laiminlyöntien takia ei olekaan ihan aiheeton, vaikkakin pitoisuudet laimentuvat pitkällä matkalla ja aikaa voi kulua kauankin. Tarkkaa tietoa tällaisen katastrofin vaikutuksista ei tosin liene kenelläkään, sillä vastaavaa ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut.
Talvivaaran johto on syyttänyt myös huonoa tuuriaan ja poikkeuksellisia luonnonoloja. Kaikki olisi voinut nyt käydä toisin, ellei tänä vuonna olisi satanut niin paljon. Olisiko syynä peräti ilmastonmuutos?
Ennätyssateet ovat täyttäneet kaikenlaiset altaat ikään kuin yllättäen. Altaat on tehty keskimääräisen sateen mukaan, mutta sehän on vain tilastollinen todennäköisyys eikä sellaisen varaan voi altaita tai mitään muitakaan riskialttiita systeemejä suunnitella.
Samaan virheeseen muuten lankesivat japanilaiset ydinvoiman rakentajatkin, kun siellä tsunamivallit tehtiin liian mataliksi. Ei uskottu, että hyökyaalto voisi joskus olla yli viisi metriä korkea.
Talvivaaran myötä koko kaivosalan uskottavuus on vaakalaudalla. Talvivaaran johto ja ennen muuta Perä on nyt paljon vartijana.
uutiskirje 