Mikä sinusta tulee isona? -kysymyksen nuori kuulee turhankin usein aikuisten suusta. Se ärsyttää, varsinkin, jos ja kun ei ole mitään hajua siitä, mikä olisi oikea ammatti. En minäkään tiennyt vielä lukiossa, mihin ammattiin haluaisin, olen vaan ajautunut erinäisten sattumien kautta tielle, jota olen kulkenut.
Nuorten syrjäytymisestä keskustellaan. Se on hyvä asia, mutta toivoisin päästävän jo syvällisempään keskusteluun, eikä jäätäisi eipäs–juupas-asetelmiin.
Paltamon Työtä Kaikille -kokeilussa on toteutettu myös nuorten yhteiskuntatakuuta jo neljä vuotta. Meillä on paljon kokemusta. Nuorten tilanne on aina yksilöllinen, jokaisella on oma kuvionsa mennä eteenpäin ja valitettavasti myös sivuluisuun. Siksi myöskään ratkaisut eivät voi olla massajuttuja, vaan tarvitaan syrjäytymiskehitykseen perehtynyttä yksilövalmennusta tueksi oman polun löytämiseen.
Tukijan täytyy ajatella nuorta tämän omien valintojen subjektina, toimijana, eikä toimenpiteiden kohteena.
Syvin huoleni on se, että sekä valtio että kunnat leikkaavat palveluja, jotka tukisivat nuoren ratkaisuja. Te-toimistot viedään etäisemmiksi, paikallistuntemus häviää. Luottamuksen ilmapiiriä on vaikea toteuttaa ja se olisi olennainen asia. Työvoiman palvelukeskukset keskittyvät jatkossa nopeasti työhön palaavien palvelemiseen.
Kuka tukee syrjäytettyjä nuoria? Jäävätkö he hankemaailman riistaksi ja siten valtakunnallisten ja mahdollisesti pörssiyhtiöiden riepoteltaviksi, sillä ne verenimijät ovat löytäneet jo nämäkin markkinat. Paikallisille ratkaisijoille ei jää enää tilaa, jos tuottajat valitaan suurissa kilpailutuksissa, joissa hoidellaan massoja. Suuret toimijat eivät aina tunne paikallisia oloja, mitkä myös vaikuttavat nuoren tilanteisiin ja valintoihin.
Olennaisinta kuitenkin on nuoren valintojen tielle tukijan ihmiskäsitys. Jos se lähtee markkinajohtoisesta ”me–nuo”-ajattelusta, ollaan pahasti hakoteillä. Mitä silloin tapahtuu niille nuorille, jotka eivät ole supliikkeja jarisarasvoita, ovat komeroitunneet tai huumekoukussa? Tukijan täytyy ajatella nuorta tämän omien valintojen subjektina, toimijana, eikä toimenpiteiden kohteena, kuten usein näkee tapahtuvan.
Paltamossa kehitellyillä toimintamalleilla on paljon annettavaa nuorten yhteiskuntatakuun toteuttajille. Täällä Kainuun korvessa nuoret kamppailevat monien samojen ongelmien kanssa, lähiöt ovat vaan vähän pienempiä. Sama nuorten valtava eriytyminen näkyy: loistavasti koulutusjärjestelmän, tietotekniikan ja kansainvälisyyden hyödyntäneet nuoret toisessa ääripäässä ja toisessa päässä periytyvästä syrjäyttämisestä erilaisin tavoin kipuilevat nuoret. Avainsanoja ovat palvelujen räätälöinti ja ihmiskäsitys.
Kirjoittaja on Paltamon Työtä Kaikille – valta-kunnallisen kokeilun toiminnanjohtaja.
uutiskirje 