Moskovasta Pekingiin Martti Lintusen matkassa 6/7
Mies maalaa kasvojaan pensselillä. Veto vedolta hän muistuttaa yhä vähemmän ihmistä. Niin kuuluukin olla.
Ympärillä pyörivät kymmenet turistit ja kamerat laukeavat lakkaamatta. Tätä näkee vain harvassa paikassa Kiinassakin.
Suuri osa kiinalaisista tietää jokaisen värin merkityksen ja niiden perusteella jokaisen hahmon luonteen. Kasvojen väritys periytyy keskiajalla käytetyistä naamioista.
Yleisesti ottaen punaiset kasvot merkitsevät uskollisuutta ja hienostuneisuutta. Musta puolestaan urhollisuutta ja karkeata ja suoraa luonnetta.
Valkoinen merkitsee kieroa ja häikäilemätöntä virkamiestä. Öljynkiiltoinen valkea merkitsee epäitsekästä ja niin edelleen. Kulta ja hopea ovat varattuja kuninkaallisille ja haamuille. Ovathan kuninkaalliset vain menneen ajan haamuja.
Eikö elämä olisi paljon helpompaa, jos kadulla tai työpaikalla tunnistaisi jo ihmisen kasvojen väristä hänen luonteensa?
Kiinalainen ooppera on ollut olemassa 900-luvulta lähtien. Ensimmäinen oopperarakennus rakennettiin Pekingiin vasta vuonna 1790, jolloin keisarillinen perhe innostui oopperasta. Alunperin oopperaa esitettiin pääasiassa kaduilla ja toreilla.
Kiinalainen ooppera yhdistää kasvonaamioita, monimutkaisia rooliasuja, akrobatiaa, kirjallisuutta ja mimiikkaa. Kaikki osat ovat tasavertaisia. Erityistä huomiota kiinnitetään kuitenkin liikkeen puhtauteen ja kauneuteen. Kulttuurivallankumouksen aikana sai esittää vain muutamaa sensuroitua oopperaa.
Vaikka länsimäinen turisti ei ymmärrä mitään tarinan juonesta, niin kiinalaiset osaavat suuren osan niistä ulkoa. Mikään ei kuitenkaan estä turistia nauttimasta taidokkaasta akrobaattisesta sirkusesityksestä.
Kauas ei Pekingissä tarvitse mennä nähdäkseen aivan puhdasta sirkusakrobatiaa, jolla on Kiinassa lähes 3 000 vuoden historia. Akrobatian taito levisi Silkkitietä pitkin ja oli hyvin suosittua. Akrobatian katsottiin myös Kulttuurivallankumouksen aikana olevan tavallisen kansan taidetta ja siten hyväksyttyä.
Kuten oopperan esiintyjät, myös akrobaatit aloittavat opintonsa hyvin nuorina. Useimmat tulevat sisäoppilaitoksiin 5-6 -vuotiaina. Kouluissa keskitytään muiden aineiden lisäksi miltei täysipäiväisesti omaan erityislajiin.
Oopperalaiset päätyvät lopulta tiettyyn rooliin, vaikkapa naisen, miehen, sotilaan tai narrin. Akrobaatit erikoistuvat erilaisiin voima-, polkupyörä tai välinelajeihin. Samaa ohjelmaa vedetään sitten valmistumisen jälkeen pienin muutoksin koko uran ajan.
Siitä on jo vuosia kun ensimmäisen kerran kävin Pekingin sirkuskoulussa. Siellä tapasin Wang Juen, maailman vahvimman pikkutytön. Olen aivan varma että matkan aikana näin aikuisen Wang Juen esiintyvän samalla ohjelmalla Pekingin tunnetuimmalla näyttämöllä.
Minulla ei kuitenkaan ollut mitään muuta mahdollisuutta vahvistaa sitä kuin omat muistikuvani. Esiintyjien huoneisiin ei ole menemistä.
uutiskirje 