Mitä kuuluu vahakabinettiin 11
Suomalaiset tuottavat vuosittain jätettä 510 kiloa asukasta kohden, EU:ssa keskimäärin 525 kiloa. Suomessa kierrätykseen päätyy 25 prosenttia jätteestä, kun unionin keskiarvo on 22 prosenttia. Saksassa lähes puolet jätteistä päätyy kierrätykseen.
Suomalaiset vievät yli puolet jätteistään kaatopaikoille, ruotsalaiset neljä prosenttia ja saksalaiset vain prosentin.
Saksan elintarvikemarkkinoille ilmestyy 80 uutta tuotemerkkiä päivässä, Suomen kaatopaikoille ajautuu vuosittain 90 000 tonnia vaatteita.
Saksalainen filosofi Hannah Arendt kiinnitti huomiota kulutusyhteiskunnan ja sodan yhtäläisyyksiin 55 vuotta sitten teoksessaan Vita activa.
Hänen mukaansa sodanjälkeisen Saksan esimerkki osoitti, että nykyajan olosuhteissa kansan omaisuuden pakkolunastus, esineiden tuhoaminen ja kaupunkien raunioittaminen on voimakas kiihoke sekä siitä toipumiselle että nopealle ja tehokkaalle varallisuuden kertymiselle.
Saksan tapauksessa kyse oli suoranaisesta tuhoamisesta eikä niinkään kaiken maallisen armottomasta arvon alenemisesta, joka on nykyisen tuhlaavaisuutemme tunnusmerkki:
”Saksa osoitti, ettei se nojaa hyödykkeiden runsauteen tai mihinkään kiinteään ja pysyvään vaan pelkkään tuotanto- ja kulutusprosessiin. Nykyisissä oloissa kohtalokasta ei ole tuhoaminen vaan säilyttäminen, sillä säilytettyjen esineiden kestävyys on suurin este liikevaihdolle, jonka jatkuva nopeutuminen on ainoa pysyvä asia siellä, missä se on saanut jalansijan.
Arendtin mukaan on virheellistä selittää Saksan sodanjälkeinen taloudellinen toipuminen sillä, että sen ei tarvinnut huolehtia oman armeijan ylläpidosta. Saksa joutui useiden vuosien ajan maksamaan miehityksestä syntyneet kulut, jotka nousivat lähes yhtä suuriksi kuin täysimääräinen puolustusbudjetti:
”Asiaa voitaisiin mielestäni havainnollistaa sillä erikoisella ilmiöllä, että vauraus kytkeytyy läheisesti tuhovälineiden hyödyttömään valmistukseen. Nehän ovat tavaroita, jotka kulutetaan käyttämällä niitä tuhoamiseen tai vielä useammin hävittämällä ne, koska ne käyvät nopeasti vanhanaikaisiksi.”
Muoti on jatkuvaa sodankäyntiä tavaramarkkinoiden kentällä. Pohjimmiltaan kapitalistisen tuotantoprosessin päämääränä on tuottaa raunioita ja jätettä vanhentamalla tavarat keinotekoisesti, tekemällä niistä epämuodikkaita, naurettavia!
Kapitalismi ihailee uutuutta nuoruuden kautta koska nuoruus hymyilee ilman syytä! Nuoruus ei ole tulossa mistään, se ei mene mihinkään, se vain on, juuri sitä miltä se näyttää juuri nyt.
Kapitalismi vaatii jatkuvaa antautumista uutuuden viehätyksiin sekä nuorekkaan notkeaa sopeutumista niihin olosuhteisiin jotka sattuvat olemaan olemassa.
Se vaatii vain läsnäoloa, ei olemassa olevien olosuhteiden arviointia. Oscar Wilden sanoin: Nuoruus on Amerikan vanhin traditio!
uutiskirje 
