Hallituksen niin sanottua puolivälitarkastelua on odotettu malttamattomasti jo muutaman kuukauden ajan. Odotettu päivä koittaa torstaina.
Tapahtumasta tuskin kuitenkaan tulee mitään suurta käännekohtaa. Mediassa siihen tosin on kohdistettu jopa ylisuuria odotuksia. Konkreettisten päätösten osalta torstain kokousta merkittävämpi on maaliskuun lopun hallituksen kehysriihi, jossa sovitaan parin seuraavan vuoden tulo- ja menokohteet.
Puolivälitarkasteluun hallitus kokoontuu ohjelmansa mukaisesti, kun hallituskaudesta on sovitusti takana vajaa puolet. Jo alunperinkin tarkoituksena oli katsoa, miten tehdyt päätökset vastaavat uuden ajankohdan yleistä tilannetta; esimerkiksi miten etenevät rakenteita muokkaavat kunta- tai sote-uudistukset.
Puolivälitarkastelun jälkeen hallituksen pitäisi olla yksimielinen siitä, missä mennään ja mitä mahdollisesti pitää tehdä. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (Kauppalehti 27.2.) lupaa, että elinkeinoelämälle ei tule nyt ainakaan uusia rasitteita. Urpilaisen mukaan elinkeinoelämän on turha odottaa palaverista suuria verohuojennuksia varsinkaan, koska sillä itsellään ei ole ollut tarjota juuri muuta kuin nollalinjaa työntekijöille.
Työmarkkinaosapuolten ratkaisuilla onkin suuri merkitys tulevaan, joten hallitus vielä odottanee liikahduksia sillä sektorilla.
Puoliväliriihessä ei myöskään tehdä eläkepäätöksiä. Niiden aika on – jos on – vasta sitten, kun ylijohtaja Jukka Pekkarisen raportti nykyisen eläkesysteemin toteutumisesta valmistuu. Pekkariselle on annettu aikaa vuoden loppuun, mutta aikataulua voidaan kiristää.
Teollisuuden rakennemuutos Suomessa on tosiasia. Siihen hallituksen on reagoitava. Suomi tarvitsee kipeästi lisää uusia työpaikkoja lopullisesti menetettyjen teollisuustyöpaikkojen tilalle. Nyt on käytävä työttömyyden kimppuun tosissaan. Muuttuneissa oloissa teollisuuspolitiikassa täytyy onnistua. Se on koko Suomen kohtalon kysymys.
uutiskirje 