Pääministeri Jyrki Kataisen johtama hallitus ei saa unohtaa hallituskauden loppupuolella yhtä keskeistä hallitusohjelmaan kirjattua päämäärää: työttömyyden alentamista.
Hallitusohjelmaan sisältyvää tavoitetta alentaa työttömyysaste 5 prosenttiin vaalikauden loppuun mennessä ei saavuteta, mutta sen ei pitäisi olla syy unohtaa työttömyyden alentamistavoite. Päinvastoin. Hallituskauden loppupuolella satsauksia työllisyyden tukemiseen ja työttömyyden kasvun hillitsemiseen tulisi lisätä selvästi.
Työttömyys riippuu myös poliittisesta tahdosta.
Hallituskauden alussa työttömyys laski jonkin verran, mutta on viimeisen vuoden aikana kääntynyt selvähköön nousuun. Tuoreimpien tietojen perusteella työttömyysaste on nyt hieman korkeammalla tasolla kuin hallituksen aloittaessa toimintansa.
Nousun selittää pitkälti euroalueen huono talouskehitys eli hallituksesta riippumattomat syyt. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö hallitus omilla toimillaan voisi vaikuttaa huomattavastikin työttömyyteen. Työttömyys riippuu myös poliittisesta tahdosta.
Tästä löytyy paljon esimerkkejä. Ruotsi oli ennen maa, jossa työttömyys oli Suomeen verrattuna varsin vähäistä. Tähän vaikutti merkittävästi aktiivinen työvoimapolitiikka eli poliittinen tahto. Kun aktiiviseen työvoimapolitiikkaan suunnattuja panostuksia vähennettiin, työttömyys kääntyi Ruotsissa nousuun. Ero Suomeen on poistunut.
Suomessa päästettiin 1990-luvun lamavuosina pitkäaikaistyöttömyys nousuun, minkä seurauksena työttömyydestä tuli sitkeä yhteiskunnallinen ongelma. Suomen kokemuksen perusteella leikkauspolitiikan harjoittaminen esimerkiksi Espanjassa ja Kreikassa johtaa hyvin sitkeään työttömyysongelmaan, joka hallitsee vuosikaudet näissä maissa asuvien ihmisten arkea.
Tuoreimman esimerkin poliittisen tahdon vaikutuksesta tarjoaa itse Kataisen hallitus: jos poliittista tahtoa löytyy, telakkateollisuuden työllisyyttä voi tukea vaikka maakaupoilla. Tämänkaltaista innovatiivisuutta ei voi olla liikaa.
Lähitulevaisuudessa hallituksella tulisi olla rohkeutta lisätä panostuksia esimerkiksi koulutus- ja tukityöllistämistoimiin. Onhan esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyys noussut vuodessa noin 10 000 henkilöllä.
Hallituksen pitäisikin tavoitella vaalikauden loppupuolella työttömyyden alentamista eikä esimerkiksi luottoluokittelijoiden miellyttämistä. Jos luottoluokittajat ovat fiksuja, he tajuavat työttömyyden kasvun hillitsemisen olevan vähänkään pidemmällä aikavälillä parasta valtiontalouden tasapainottamispolitiikkaa.
Kirjoittaja on erikoistutkija Palkansaajien tutkimuslaitoksessa.
uutiskirje 
