– Nuoret kuubalaiset katsovat maataan, vallankumousta ja sosialismia eri tavalla kuin vanhemmat sukupolvet. Minun mielestäni ei ole väärin kuunnella heitä, sitä paitsi kaikki sanovat, että nuoret ovat maan tulevaisuus, sanoo Circles Robinson.
Ernesto ”Che” Guevaran perustamassa Kuuban valtion uutistoimistossa Prensa Latinassa työskentelevä Robinson perusti viime vuonna maan ensimmäisen riippumattoman verkkolehden. Englanninkielinen Havana Times on herättänyt huomiota etenkin nuorten toimittajiensa rohkeilla mielipiteillä.
– Tähän mennessä kukaan ei ole kieltänyt minua julkaisemasta mitään erityistä, vaikkakin jotkut ovat ilmaisseet olevansa eri mieltä nuorten kirjoittamien juttujen kanssa, koska heidän mielestään kaikkia asioita ei pitäisi käsitellä julkisesti.
– Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että se on väärä arvio. Nuoria pitäisi kuulla. Uskon että teemme lukijoillemme ja Kuuballa palveluksen kertomalla mitä ihmiset ajattelevat maastaan ja elämästään, Robinson sanoo.
Itsesensuuri
ongelmana
Kirjoittaminen Kuubassa ei ole aina helppoa. Robinson sanoo, että valtio kontrolloi tiedotusvälineitä, mutta toisaalta kommunistinen puolue ja maan journalistiliitto ovat vaatineet dynaamisempaa lehdistöä, joka heijastaisi ihmisten jokapäiväistä elämää.
– Todellisesta sensuurista lähtenyt vuosien itsesensuuri on vaikuttanut ja muutos ei ole niin helppoa kuin voisi kuvitella. Toisaalta on paljon vanhoillisia ihmisiä, jotka haluavat kaiken pysyvän nykyisellään. Kuuban esittäminen paratiisina tai helvettinä, kuten Kuuba ja sen viholliset tekevät, ei palvele ketään. Yritän osaltani rikkoa tätä vanhaa ja täysin valheellista kuvaa, sanoo Robinson.
Kuuban nuorten mielipiteet tuntuvat joidenkin mielestä kohtuuttomankin kriittisiltä, kun Kuuban todellisuus on kuitenkin hyvin erilainen kuin maanosan muissa maissa, joissa katujen väkivalta, jengit ja huumeongelma ovat osa nuorten jokapäiväistä elämää.
– Kuubalaiset nuoret, jotka eivät ole matkustaneet ulkomailla, eivät halua verrata maataan muihin kehitysmaihin. He eivät tunne asiaa, eivätkä koe saavansa paikallisesta mediasta tarpeeksi tietoa muusta maailmasta. Jos jollakin nuorella on rohkeutta puhua suunsa puhtaaksi, se on minusta tärkeää, koska suuri enemmistö ei ole halukas puhumaan, tuumii Robinson.
– Yksityisesti kuubalaisnuoret kyllä valittavat kaikesta hemmetisti, mutta korttelikokouksissa, kouluissa tai työpaikoilla kaikki ovat hiljaa. En tarkoita, että he olisivat oikeassa kaikessa, mutta pelkästään ajatus nuorten todellisesta osallistumisesta heidän elämäänsä ja ongelmiaan koskevaan keskusteluun on iso askel. Avoimesti puhuminen ei ole täällä normi ja byrokratia rypistää sille otsaansa.
Kapinalliset esikuvia,
kapinointi kielletty
Circles Robinson uskoo itse, että Kuuban vallankumous olisi kyllin vahvalla pohjalla salliakseen kansalaisten äänen kuulumisen. Nuorille kuitenkin tarjotaan esikuviksi 1950-luvun nuoria kapinallisia, vaikka samaan aikaan heitä itseään kielletään kapinoimasta.
– Minäkin olin kerran nuori ja minulla on nuori tytär. Kuuntelen häntä ja hänen ystäviään, ja minusta heidän näkemyksensä Kuubasta on yhtä paikkansa pitävä kuin suuret muutokset eläneiden vanhempien sukupolvien. Eihän heillä tietenkään ole samanlaista kokemusta ja historiallista kontekstia kuin vanhemmilla, mutta toisaalta heillä on monesti enemmän jalat maassa, eivätkä he ole keskittyneet muistelemaan 1950- ja 60-luvun sankarillisia aikoja, vaan elävät tätä päivää, Robinson sanoo.
Havana Times: www.havanatimes.org
uutiskirje 