Libanonissa on viime kuukausien aikana keskusteltu vilkkaasti vaalilain uudistamisesta. Uudella lailla on tarkoitus korvata vuoden 2009 vaaleissa käytössä ollut laki, joka taas oli maltillisesti uudistettu versio vuoden 1960 vaalilaista. Uuden lain oli tarkoitus tulla voimaan niin, että tämän vuoden kesäkuulle suunnitellut vaalit voitaisiin toteuttaa uudella järjestelmällä.
Laista kiistelevät puolueet eivät ole kuitenkaan päässeet yhteisymmärrykseen siitä, miten Libanonin vaalit tulisi jatkossa toteuttaa. Siitä ollaan silti yksimielisiä, että tulevia vaaleja ei järjestetä vanhan vaalilain ollessa vielä voimassa.
Huhtikuun alussa Libanonin presidentti ja pääministeri allekirjoittivat säädöksen, jonka mukaan vaalit pidetään ajallaan 9. päivä kesäkuuta. Tämä aiheutti suuttumusta, sillä sen ajateltiin tarkoittavan, että vaalit järjestettäisiin vanhalla järjestelmällä, jos uutta lakia ei saada hyväksyttyä riittävän ajoissa. Huhtikuun puolivälissä hallitus siirsi vaaleja viikolla eteenpäin, joten näillä näkymin vaalit järjestetään 16. päivä kesäkuuta.
Kiintiöjärjestelmän tavoitteena on ollut ylläpitää vakautta.
Perustana ryhmäjaot
Libanonissa on koko sen itsenäisen historian ajan ollut käytössä niin sanottu sektarianistinen vaalijärjestelmä. Parlamentin suhteen tämä tarkoittaa sitä, että kullekin maan monesta uskontokunnasta on varattu tietty määrä edustajanpaikkoja.
Tällä hetkellä paikkajako on toteutettu siten, että kristittyjen ja muslimien osuus parlamentissa on yhtä suuri. Nykyisen käytännön mukaan presidentin tulee aina olla maroniittikristitty, pääministerin sunnimuslimi ja parlamentin puhemiehen šiiamuslimi. Näin maan suurimmat uskonnolliset ryhmittymät ovat aina edustettuina korkeimmissa poliittisissa asemissa.
Eri uskontokuntien välinen vallanjako on vaihdellut Libanonin itsenäisen historian aikana. Maan itsenäistyessä vuonna 1943 vahvimman aseman saivat maroniitit, jotka muodostavat maan kolmanneksi suurimman uskonnollisen ryhmän šiiojen ja sunnien jälkeen. Viisitoista vuotta kestäneen sisällissodan päättäneessä Taifin sopimuksessa vuonna 1989 poliittista paikkajakoa uudistettiin siten, että sunni- ja šiiayhteisöjen asema parlamentissa vahvistui.
Libanonin poliittiset valtasuhteet olivat sisällissodan seurauksena kuitenkin muuttuneet. Maroniittien asema poliittisessa päätöksenteossa heikkeni itsenäisyyden ensimmäisiin vuosikymmeniin verrattuna ja 1990-luvulla sunnien valta poliittisessa päätöksenteossa lisääntyi, kun taas 2000-luvulle tultaessa šiiojen asema vahvistui.
Ei estänyt konflikteja
Sektarianistinen järjestelmä omaksuttiin poliittisen päätöksenteon perustaksi, koska sen ajateltiin ylläpitävän vakautta Libanonin kaltaisessa heterogeenisessa yhteiskunnassa. Se onkin mahdollistanut vapaan, maltillisen ja monipuolisen poliittisen toiminnan harjoittamisen sekä turvannut uskonnon- ja sananvapauden toteutumisen. Maan historia osoittaa kuitenkin selvästi, että järjestelmä ei ole onnistunut estämään konfliktien syntymistä.
Taloustieteilijät Youssef El Khalil ja Samir Makdisi väittävät, että sektarianistinen järjestelmä on johtanut huonon hallintokulttuurin kehittymiseen, heikkoihin instituutioihin ja keskushallintoon sekä kansalaisille epätasa-arvoisesti jakautuviin poliittisiin oikeuksiin. Sektarianismi on vahvistanut eri ryhmien välisiä rajoja, jolloin libanonilaisia yhdistävät tekijät ovat jääneet taka-alalle.
Mansoor Moaddel, Jean Kors ja Johan Gärde osoittavat tutkimuksellaan, että libanonilaisten asenteet ja arvot yhteiskuntajärjestelmän perusperiaatteita kohtaan noudattavat vain osin tunnustuksellisia jakolinjoja. Libanonilainen historioitsija ja taloustieteilijä George Corn puolestaan väittää, että Libanonin yhteiskunnallisessa keskustelussa esiintyvät kiistat ovat poliittisia erimielisyyksiä, jotka eivät palaudu sektarianistisiin jakoihin.
Uudesta laista ei sopua
Esitetyissä vaalilakiluonnoksissa ei olla puuttumassa poliittisen järjestelmän sektarianistiseen perustaan. Suurimmiksi kiistakysymyksiksi ovat muodostuneet vaalipiirien koko sekä se, toteutetaanko paikkajako enemmistö- vai suhteellisuusperiaatteella.
Nämä kaksi kysymystä ovat aiheuttaneet kiistaa, vaikka viime vuoden syyskuussa hallitus lupasi valmistella uuden lain, jossa Libanon jaettaisiin 13 vaalipiiriin ja paikkajako toteutettaisiin suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Viime vaaleissa Libanon oli jaettuna 26 vaalipiiriin ja käytössä oli enemmistöperiaate, joka tarkoittaa sitä, että kaikki vaalipiirin edustajapaikat menevät sille ehdokaslistalle, joka saa alueella eniten ääniä.
Vielä helmikuussa vaaliuudistusta valmistelevassa komiteassa vastakkain oli useita eri lakiluonnoksia, joista suurin osa ei noudattanut hallituksen antamia lupauksia. Kuun lopussa komitea hyväksyi niin kutsuttu ortodoksilain Tulevaisuus-liikkeen, Edistyksellisen sosialistipuolueen ja itsenäisten kristillisten edustajien vastustuksesta huolimatta.
Ortodoksilain mukaan edustajapaikat jaettaisiin enemmistöperiaatteen mukaisesti ja jokainen äänestäisi omaan uskonnolliseen sektiinsä kuuluvaa ehdokasta. Ortodoksilain eteneminen herätti vastustusta kansalaisyhteiskunnan edustajissa, jotka näkevät tunnustuksellisiin jakolinjoihin pohjaavan äänestämisen demokratian halventamiseksi.
Pääministeri erosi
Oman hankaluutensa vaalilain valmisteluun toi Libanonin pääministerin Najib Mikatin eroaminen virastaan 22. päivä maaliskuuta. Eron taustalla on sanottu olleen Syyrian hallitusta tukevien ja vastustavien ryhmien ristipaineessa oleminen, mutta myös ongelmat vaalilain valmistelussa on nimetty yhdeksi eroon johtaneista tekijöistä.
Pari viikkoa Mikatin eroamisen ja hallituksen hajoamisen jälkeen ortodoksilakia kannattaneet kristityt puolueet ilmoittivat luopuvansa lain ajamisesta. Libanonilaiset voimat -puoluetta edustava George Adwan ilmoitti kristillisten puolueiden tukevan nyt sellaisen lain valmistelua, joka perustuu kaikkien puolueiden väliseen yhteisymmärrykseen.
Yrityksistä huolimatta eri ryhmittymät eivät ole löytäneet sopua vaalijärjestelmän uudistamisesta. Ortodoksilaki on edelleen mukana keskusteluissa eikä sitä haastamaan ole esitetty vahvoja vastaehdotuksia. Jääkin nähtäväksi, millaisen lain alaisuudessa kesäkuun vaalit tullaan järjestämään, ja miten valittu järjestelmä tulee vaikuttamaan Libanonin politiikan valtasuhteisiin ja yhteiskunnan sektarianistisiin jakolinjoihin.
Kirjoittaja on Lähi-itään erikoistunut sosiologian opiskelija, joka on harjoittelussa Suomen Lähi-idän instituutissa Beirutissa.
lehti 