Aalto-yliopiston kansantalouden professori Pertti Haaparanta liittyi heti julkaisupäivänä niiden joukkoon, jotka eivät ole vakuuttuneita filosofi Pekka Himasen isolla rahalla valtioneuvostolle kokoamasta teoksesta Kestävän kasvun malli. Hänen mukaansa teoksen Himasen yksin kirjoittamista osista tulee esiin Himasen kyvyttömyys käydä tieteellistä keskustelua ja ymmärtää tieteellistä tutkimusta.
Haaparanta käy läpi joukon teoksen virheitä ja epäloogisuuksia ja ihmettelee, miksi maan poliittinen johtaja, pääministeri Jyrki Katainen (kok.), on ottanut hankkeen suojiinsa.
– Miten ihmeessä on ajauduttu tilaan, jossa tällaisia raportteja tilataan ja julkistetaan suurella kohulla? Olen Himasen kanssa samaa mieltä, Suomessa on ammottava henkinen kestävyysvaje. Kestävän kasvun malli on siitä osoitus, ei mikään lääke ongelmaan, hän toteaa.
”Mitään perusteita hän ei esitä”
Haaparanta kritisoi erityisesti Himasen perinteiseen hyvinvointivaltioon kohdistamaa arvostelua. Se on hänestä yksi Himasen pääteemoista.
– Ensimmäinen väite on, että perinteinen hyvinvointivaltio poisti kurjuutta ja kurjuuden poistaminen ei ole sama kuin hyvinvoinnin kasvu. Mitään perustetta tälle väitteelle hän ei esitä, mutta jos niiltä, joilta kurjuus on poistettu, kysyttäisiin, onko heidän hyvinvointinsa kasvanut, niin mitähän he sanoisivat? Haaparanta kirjoitti torstaina Akateemisessa talousblogissa.
– Himasella ei myöskään ole mitään empiiristä näyttöä väitteelleen, eikä sitä voisi ollakaan.
”Luultavasti me kaikki…”
Toinen Himasen väite, jota Haaparanta tölvii, esittää, että hyvinvointivaltio on vain korjaava, ei ennakoiva, eli se tulee hätiin vasta, kun onnettomuus on tapahtunut.
– Tosiasia tietysti on, että iso, ellei sitten suurin osa, hyvinvointivaltion toimista on ennakoivaa. Luultavasti kaikki olemme käyneet pikkulapsina neuvolassa rokotuksissa ja äitimme ja isämme saamassa hoito-ohjeita, Haaparanta huomauttaa.
Hän arvioi koko sosiaalivakuutusjärjestelmän olevan ennakoiva.
– Kuten muutkin vakuutukset, niillä on merkitystä silloinkin, kun emme niitä tarvitse. Sosiaalivakuutusjärjestelmä antaa meidän ottaa riskejä, jotta pääsisimme elämässä eteenpäin. Hyvinvointivaltioon on kuulunut ilmainen ja pakollinen peruskoulutus, eikö tämä ole ennakoivaa?
”Mitä ihmettä Himanen tarkoittaa?”
Haaparanta poimii kolmanneksi kyseenalaiseksi Himasen väitteeksi sen, että hyvinvointivaltio vain korjaa muualla yhteiskunnassa syntyviä ongelmia, kun hyvinvointiyhteiskunta taas edistää kokonaisvaltaisesti hyvinvointia koko yhteiskunnassa.
– Minulle ei ole selvää, mitä ihmettä Himanen tuolla hyvinvointiyhteiskunnan luonnehdinnalla tarkoittaa, mutta sanoisin kuitenkin, että ainakin minun tähänastisen elämäni aikana hyvinvointivaltio on tavalla tai toisella ollut mukana melkein kaikessa, tämä on esimerkiksi sosiaalivakuutuksen ajatus, hän arvioi.
Erityisesti Haaparantaa tuntuu ihmetyttävän neljäs väite, jonka mukaan hyvinvointivaltio pitää kansalaisiaan kohteina kun taas hyvinvointiyhteiskunta pitää heitä toimijoina.
– Himanen väittääkin, että hyvinvointivaltiossa ihmiset odottavat muiden huolehtivan heidän hyvinvoinnistaan eivätkä tee itse mitään asioiden eteen, Haaparanta suomentaa.
– Mitenhän Himanen selittää sen, että Pohjoismaissa, joissa on vankka hyvinvointivaltio, ihmiset ovat pääosin onnellisia ja muun muassa luottavat toisiinsa enemmän kuin muissa maissa? Näinhän ei voisi olla, jos Himasen väite pitäisi paikkansa, me vain odottaisimme toisten auttavan itseämme, ja jos kaikki tekisimme näin, niin hyvinvointimme olisi alhainen.
”Herättää suuria kysymyksiä”
Haaparanta perää lisäinformaatiota myös väitteelle, jonka mukaan hyvinvointiyhteiskunnassa valtiolle kuuluu vain vastuu hyvinvointipalveluiden tarjoamisesta muttei tuottamisesta, kun taas hyvinvointivaltiossa nämä kuuluvat yhteen.
– Tämä herättää suuria kysymyksiä: Mikä valtio on? Olisiko se organisaatio, joka on kehittynyt tuottamaan ne palvelut, joita yksityiset markkinat eivät ole kyenneet tuottamaan? Vai mikä olio se on? Tällaiset yhteiskuntafilosofian peruskysymykset eivät kuitenkaan ole Himasta vaivanneet, mutta selkeä kanta hänellä näyttää olevan.
Haaparannan mukaan Himasen teksteistä selviää, että tämän kyky tehdä tutkimusta ja käydä akateemista keskustelua on varsin rajallinen.
– Hän olisi varsin hyvin voinut ennakoida edellä esittämiäni vastaväitteitä. Sitten hän olisi pyrkinyt kumoamaan niitä sekä loogisin että empiirisin argumentein, Haaparanta toteaa.
– Kyse ei ole siitä, että Himasen ajatukset ovat jotakin aivan uutta ja ennenkuulumatonta eikä neron tarvitse vanhoista välittää. Lähes kaikki Himasen väitteet on jossakin muodossa kuultu jo (paljon) aiemmin.
”Ei ole lukenut viittaamiaan lähteitä”
Haaparanta arvostelee monen muun tavoin sitä, että teoksesta puuttuvat paljolti viitteet. Niissäkin, jotka siellä ovat, on ongelmia. Hän kysyy, miten hyvin Himanen on lähteisiin tutustunut tai mitä hän on niistä ymmärtänyt.
– Uskon … siihen, että hän ei ole kaikkia viittaamiaan lähteitä lukenut/ymmärtänyt, Haaparanta sanoo.
– Hieman hämmentävää kuitenkin on se, että Himanen väittää tehneensä uuden ja suuren yhteiskuntafilosofisen löydön tutustumatta kunnolla alan tutkimukseen.
uutiskirje 
