Ukraina on kahden viime kuukauden aikana vajonnut yhä syvemmälle poliittiseen, koko yhteiskunnan halvaannuttaneeseen kriisiin.
Kiovasta lähes koko maahan levinnyt vallanpitäjien vastainen mielenosoitusliike alkoi kaksi kuukautta sitten, kun presidentti Viktor Janukovitš kieltäytyi allekirjoittamasta assosiaatio- ja vapaakauppasopimusta Euroopan unionin kanssa.
Hallitus perusteli päätöstä Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ehdoilla, joiden mukaan olisi pitänyt tehdä julkisen sektorin leikkauksia, jäädyttää palkkoja sekä nostaa energian hintaa. Pääministeri Mykola Azarovin mukaan tämä olisi johtanut sosiaaliseen romahdukseen.
Juutalaisvastainen Tjagnibok varaisi kansalaisuuden vain etnisille ukrainalaisille.
Tuskin Azarov silti arvasi, että hän saa silmilleen yhteiskunnallisen räjähdyksen, joka johti tällä viikolla koko hallituksen eroon.
Mellakoiksi ja väkivallaksi kärjistyneissä mielenosoituksissa ei enää viikkoihin ole ollut kyse EU:sta tai vapaakauppasopimuksesta.
Käynnissä on ennen muuta sisäpoliittinen taistelu, jossa otetaan eräänlainen uusintaerä kymmenen vuoden takaisesta Oranssikumouksesta. Silloin länsimieliset ja pääosin läntistä Ukrainaa edustavat nationalistit korjasivat laajojen mielenosoitusten jälkeen voiton ja onnistuivat nostamaan presidentiksi Viktor Juštšenkon.
Sittemmin Oranssikumouksen hedelmät kuihtuivat, Juštšenkosta tuli poliittinen ruumis ja presidentiksi valittiin hänen arkkivihollisensa Janukovitš.
Nyt liikehdinnässä on edellistä kierrosta katkerampia mausteita. Suurin osa kaduille lähteneistä tavallisista ukrainalaisista näyttää olevan juuriaan myöten kyllästyneitä nykyhallinnon ja varsinkin Janukovitšin lähipiirin korruptioon.
Esimerkiksi Janukovitšin poika, hiukan yli kolmikymppinen Oleksandr on maan nuorin miljonääri, ukrainalaisten lehtitietojen mukaan noin 150 miljoonan euron omaisuudellaan. Hänen sanotaan koonneen rahansa voitettuaan useita julkisia tarjouskilpailuja.
Presidenttiä lähellä olevan niin sanotun Donetskin klaanin tärkein tekijä on kuitenkin teräs- ja hiiliruhtinas Rinat Ahmetov, jonka omaisuudeksi talouslehti Forbes arvioi lähes 12 miljardia dollaria.
Ukrainan rikkain ja koko maailman 39. äveriäin mies vaurastui lisää pari vuotta sitten, kun 70 prosenttia maan lämmöntuotannosta siirtyi hänen haltuunsa edullisella julkisen vallan kanssa tehdyllä yritysjärjestelyllä.
Tilannetta on kärjistänyt se, että Ukrainan mellakkapoliisi Berkut on käyttänyt rajun väkivaltaisia otteita epäonnistuneissa yrityksissään kukistaa mielenosoituksia.
Isku ja isänmaa
Mutta myös katuopposition puolelle on ilmaantunut hämäriä voimia, jotka ovat hyvin etäällä ”eurooppalaisista arvoista”.
Poliittisen opposition muodostaa kolme puoluetta, joista suurin on Arseni Jatsenjukin johtama ja ex-pääministeri Julija Timošenkon perustama Batkivshina (Isänmaa). Sillä on 90 paikkaa 450-jäsenisessä parlamentissa.
Koalition toiseksi suurin ryhmä on entisen ammattinyrkkeilijän Vitali Klitškon Udar (Isku), jolla on 42 kansanedustajaa. Lisäksi mukana on Oleg Tjagnibokin Svoboda-puolue (Vapaus), jolla on 36 edustajaa.
Batkivšinan ja Udarin eurooppalainen yhteistyöjärjestö on Euroopan Kansanpuolue EPP, johon Suomesta kuuluu kokoomus.
Myös opposition riveistä löytyy maan talouden taskuunsa yksityistäneitä oligarkkeja. Heistä tärkein on Jatsenjukin liittolainen Viktor Pintšuk, Ukrainan toiseksi rikkain mies, joka on luonut kolmen miljardin euron omaisuutensa pääosin terästeollisuudella.
Herroilla on yhteinen Avoin Ukraina -niminen säätiö, jonka muita kumppaneita ovat sen kotisivujen mukaan Naton Ukrainan tiedotustoimisto, Yhdysvaltojen Kiovan suurlähetystö ja amerikkalainen demokratian vientijärjestö National Endowment for Democracy. Yhteydet länteen ovat siis melko suoraviivaiset.
Juutalaisia vastaan
Opposition outo lintu on kuitenkin Svoboda ja sen johtaja Tjagnibok, jonka kanssa kättä ovat käyneet paiskaamassa niin republikaanisenaattori John McCain kuin EU:n ulkopoliittinen edustaja Catherine Ashton.
Tjagnibok tunnetaan erityisesti kansalliskiihkoisista, juutalaisvastaisista kannanotoistaan. Hän piti vuonna 2004 Länsi-Ukrainassa kuuluisan puheen, jossa hän väitti maansa olevan venäläisjuutalaisen mafian hallussa. Tjagnibok käytti ilmaisuja moskal ja zhid, joita suomessa vastaavat lähinnä sanat ryssä ja jutku.
Kansainvälinen Simon Wiesenthal -keskus on listannut Tjagnibokin maailman kymmenen juutalaisvastaisimman poliitikon joukkoon.
Lisäksi hänen vihollisiaan ovat Venäjä, venäläiset ja kommunismi.
Svobodan tavoitteisiin kuuluu ”kommunistisen ideologian” kieltäminen ja sen rikosten rankaiseminen oikeusistuimissa. Svobodan mukaan pitää säätää tiukka maahanmuuton vastainen lainsäädäntö ja varata kansalaisuus etnisille ukrainalaisille. Myös vapaa aseenkanto-oikeus ja abortin kieltäminen kuuluvat puolueen päämääriin.
Turvallisuuspoliittisia tavoitteita ovat viisumirajan pystyttäminen Venäjälle sekä ydinaseen hankkiminen Ukrainalle.
Svoboda on tarkkailijajäsen Euroopan kansallisten liikkeiden allianssissa, jonka varsinaisiin jäseniin kuuluvat Unkarin juutalaisvastainen Jobbik, Britannian Kansallispuolue sekä Ranskan Kansallinen rintama.
Rotupuhtaita patriootteja
Ukrainaa ravistelleessa mielenosoitusliikkeessä Svoboda ei silti edusta kaikkein kovinta laitaa.
Väkivaltaisissa yhteenotoissa poliisin kanssa on kunnostautunut Oikea sektori -niminen järjestö, joka sanoo olevansa mielenosoittajien nyrkki poliisia vastaan.
Juuri sen aktiivit ovat olleet eturivissä, kun poliisien kanssa on otettu yhteen ja hallintorakennuksia vallattu kypärien, kilpien, kaasuaseiden ja polttopullojen kanssa. Sama joukko tyhjensi myös vaahtosammuttimen oppositiojohtaja Klitškon päälle tämän yrittäessä rauhoitella kiivaimpia mellakoitsijoita.
Oikeaan sektoriin ovat liittyneet sellaiset järjestöt kuin Trizub (Kolme hammasta), Sosiaalis-kansallinen seura sekä puolisotilaallinen Ukrainan patriootit, joka oli aiemmin kytköksissä Svobodaan. Järjestöjä voi kutsua poliittisia tavoitteita ja symboleita myöten uusfasisteiksi tai -natseiksi.
Niiden tavoitteena on nykyisen yhteiskuntajärjestyksen kumoaminen ja ”kansallismielisen” hallituksen perustaminen. Lisäksi erityisesti sosiaalis-kansalliseksi itseään kutsuvalla ryhmällä on puhtaita rotuoppiajatuksia. Sen ohjelman mukaan kansakunta on ”elävä hengellinen ja biologinen organismi”, jolla on ”oikeus poistaa alueeltaan vierasrotuiset epäpuhtaudet”.
Merkille pantavaa on, että suomalainen Kansallinen vastarinta -uusnatsijärjestö on raportoinut kotisivuillaan tarkasti Kiovan tapahtumista.
Ukrainassa ollaan liikkeellä kovin monenlaisten tunnusten alla.
lehti 