Oikeuslääkäri Antti Jääskeläinen:
Vielä viime vuosisadan puolivälissä vanhuus määriteltiin yleisesti iäkkäiden ihmisten kuoleman syyksi. Nykyään vanhuus ei kuolinsyyksi kelpaa.
– Vanhuus on palautettava myös kuolinsyynä, vaatii noin 30 000 ruumiinavausta tehnyt patologi.
– Vanhuus on kuolinsyynä ohjeistuksen ja parantuneen diagnostiikan myötä lähes tyystin hävinnyt kuolinsyytilastoista, toteaa Antti Jääskeläinen.
Kyseessä ei ole vain suomalaisen oikeuslääketieteen käytäntö.
Kuolinsyytä määrittävät lääkärit joutuvat usein sen eteen, että syytä kuolemalle ei välttämättä löydy. Jokin peruste on kuitenkin annettava.
Lääkäri joutuu eettisen ongelman eteen. Valinta voi olla jopa mielipidekysymys. Tiettyyn syyhyn ”mieltynyt” lääkäri kirjoittaa saman syyn taas uudestaan. Tämä voi vääristää kuolinsyytilastoja.
– Kuolema katsottiin prosessiksi. Ja sen perustaksi oli jokin määritelty sairaus. Tämä vaikutti oleellisesti lääkäreiden tapaan laatia kuolintodistukset. Vanhuus kuolinsyynä jäi syrjään, Jääskeläinen summaa.
Lääketieteen kehittyessä uskottiin, että kuolemaan on tietty syy. Jääskeläisen mukaan tämä kansainvälisestikin hyväksytty käytäntö ei ole enää oikea.
Norjan Bergenissä oikeuslääketieteen konferenssissa esitelmöinyt Jääskeläinen esittää, että vanhuus voidaan sellaisenaan palauttaa kuolinsyyksi selkeästi rajattuna diagnoosina.
Jollei yksiselitteistä kuolinsyytä voida osoittaa, ja kyse on usean rappeumasairauden summasta tai elintoimintojen sammumisesta, tulee Jääskeläisen mukaan merkitä kuolinsyyksi vanhuus.
Kuolintodistukset
täsmentyvät
Oikeuslääkäri Jääskeläinen tähdentää, että kyse on myös kuolintodistusten laadun parantamisesta niissä tapauksissa, joissa tähän mennessä on jouduttu turvautumaan arvailuun.
Arvio on oikeuslääkäriltä, joka on toiminut entisen Jugoslavian ihmisoikeusoikeudenkäyntien asiantuntijana. Hän edustaa suomalaista asiantuntemusta, joka on maailman kärkeä. Suomalainen kuolemansyytutkimus ja sen eettiset perusteet ovat arvostettuja maailmalla.
– Väestön eliniän odotuksen raju nousu viime vuosikymmeninä merkitsee ylempien ikäryhmien suhteellisesti suurinta kasvua. Se merkitsee myös vanhusten kuolinsyyn määrittelyn ongelmien yleistymistä
Eliniän nousu on haaste kuolinsyytutkijoille.
Kuolemansyy
pitää luokitella
– Alkuoireisiin ei haeta apua tai pelätään kalliita hoitoja. Kaikki edellä mainitut tekijät jäävät nykykäytännössä kuolintodistustiedoista, Jääskeläinen nostaa ylös.
Ympäristön ja elintapojen vaikuttavuutta kuolinsyihin ei rekisteröidä. Jääskeläisen mukaan kuolinsyyrekisteri on vanhaksi elänyt. Tarvitaan muukin kuin pelkästään lääketieteellisiin lähtökohtiin perustuva järjestelmä.
Jotta voidaan tehdä yhteiskunnallisia johtopäätöksiä kuolleisuuden painamiseksi alas, lääketieteellisen mittauksen rinnalle pitää Jääskeläisen mukaan ottaa myös elinympäristön ja elintapojen vaikutukset.
Tämä edellyttää kuolleisuustilastoinnin uudelleen rakentamista. Jääskeläinen esittää, että nyt yhteen kuolinsyyhyn perustuva tilastointijärjestelmä pitää muuttaa portaittaiseksi. Niin, että kaikki kuolemaan vaikuttaneet syyt arvioidaan.
Tämänhetkinen, pitkälti lääketieteen ehdoin tehty arviointijärjestelmä ei anna oikean suuntaisia faktoja sille, miten yhteiskunta voisi voida paremmin.
lehti 