Vastuullisuuden määrittely on jatkuvan keskustelun paikka
Kun finanssialan yhtiöiden lyhytnäköinen toiminta on johtanut maailmanlaajuiseen rahoitusmarkkinakriisiin, kysymys yritysten yhteiskunnallisesta vastuusta on entistäkin ajankohtaisempi. Teemaa pohdittiin yleisellä tasolla eduskunnan Attac-ryhmän järjestämässä seminaarissa tiistaina Helsingissä.
Tutkija Ville-Pekka Sorsa Oxfordin yliopistosta avasi yhteiskuntavastuun käsitettä yritykseen kohdistuvien odotusten kautta. Lainsäädäntö muodostaa sitovan odotuksen, jonka rikkomisesta seuraa sanktioita. Osakkeenomistajat odottavat mahdollisimman suurta tuottoa rahoilleen, työntekijät kunnollista palkkaa ja työoloja. Kuluttajilla on omat odotuksensa, ympäristöjärjestöillä ja muilla kansalaisliikkeillä omansa.
Erilaiset odotukset ovat aina jossain määrin ristiriidassa keskenään. Siksi ei ole olemassa objektiivista vastuullisuuden määritelmää.
– Kaikki vastuullisuuden mittarit, sertifikaatit ja raportit edustavat aina joitain odotuksia ja odottajia, eivät koskaan kaikkia, Sorsa painotti.
Vastuullisuuden määrittelystä tulisikin Sorsan mukaan käydä jatkuvaa keskustelua. Tähän on sitä paremmat edellytykset, mitä avoimemmin yritykset saadaan kertomaan omasta toiminnastaan ja sen perusteista.
Poliittinen ja
epäpoliittinen debatti
Tutkimuskoordinaattori Jukka Mäkinen Helsingin kauppakorkeakoulusta kiinnitti huomiota siihen, miten eri tavalla yhteiskuntavastuuta lähestytään arkisessa poliittisessa keskustelussa ja akateemisessa maailmassa.
– Tehtaiden lakkauttamisista ja toimintojen ulkoistamisista tulee yleensä poliittinen debatti. Yhteiskuntavastuukeskusteluun voi törmätä jopa omassa lähikapakassa.
Akateeminen valtavirtakeskustelu ei sen sijaan ole kovin poliittista.
– Jos sanotaan, että yrityksen pitäisi ottaa entistä enemmän sosiaalisia tehtäviä hoitaakseen, argumentti on pääasiassa strateginen, taloudellinen: onko tästä hyötyä yritykselle? Se ei ole poliittinen argumentti, jossa vedottaisiin esimerkiksi kansalaisten vapauteen ja tasa-arvoisuuteen.
Yhteiskunnalliseen valtaan ja vastuuseen liittyviä kysymyksiä tutkitaan politiikan teorian alalla. Yritysvastuuta taas käsitellään lähinnä bisneskorkeakouluissa liike-elämän etiikan ja liiketaloustieteen tapaisissa ”epäpoliittisissa” oppiaineissa.
Niissä on kyllä kyseenalaistettu uusliberalistisen taloustieteilijän Milton Friedmanin näkemys, että yritysten yhteiskuntavastuu merkitsee pelkästään osakkeenomistajien voiton maksimointia. Yhteiskuntavastuu ymmärretään nyt laajemmin.
– Friedmanin uusliberalistinen poliittinen teoria jää kuitenkin rauhaan kritiikiltä. Poliittinen tausta ei ole keskustelussa esillä, se jää auki ja perustelematta, Mäkinen kritisoi.
Hänen mukaansa nyt tarvittaisiinkin poliittisen teorian ja akateemisen yritysvastuukeskustelun yhdistämistä. Tällöin jouduttaisiin pohtimaan erityisesti niin sanottua moraalista työnjakoa, kuten sitä, minkä asioiden tulee kuulua julkisten instituutioiden ja minkä yksityisten yritysten vastuulle.
Kannattaako
vastuullisuus?
Erikoissuunnittelija Maija-Leena Uimonen työ- ja elinkeinoministeriöstä kertoi, että hänen ministeriössään halutaan edistää ekologisesti ja sosiaalisesti vastuullisia tuotteita ja palveluita.
Ministeriössä toimii valtioneuvoston lokakuussa asettama yhteiskunta- ja yritysvastuun neuvottelukunta, joka painottaa vastuullisten toiminta- ja tuotantotapojen käyttöönottoa. Sen tehtävänä on myös lisätä ymmärrystä siitä, että yritysten on kannattavaa toimia vastuullisesti.
Uimonen huomautti kuitenkin, että yhteiskuntavastuu ei välttämättä aina tuota taloudellista menestystä.
– Se voi olla myös kuluerä monissa tapauksissa, etenkin ekologisen puolen hankkeissa.
Eeva Simola Finnwatchista pohti, jaksetaanko talouslaman tullessa päällimmäiseksi huoleksi kiinnittää riittävästi huomiota siihen, miten ihmisoikeudet, ay-oikeudet ja ympäristönsuojelu toteutuvat tuotannossa. Hän uskoi kuitenkin, että sosiaalinen tilaus yritysten vastuullisuuden valvonnalle, jota Finnwatch Suomessa harjoittaa, tulee jatkossakin kasvamaan.
Finnwatchin raportit muun muassa hikipajoista, kuntien katukivihankinnoista Kiinasta, Itä-Kongon kriisiä ruokkivasta tinabisneksestä sekä Kaakkois-Aasiassa tuotetun palmuöljyn kehitys- ja ilmastovaikutuksista ovat saaneet runsaasti julkisuutta.
Tilaisuus uusiin
sopimusaloitteisiin
Eduskunnan Attac-ryhmän varapuheenjohtaja, kansanedustaja Pentti Tiusanen (vas.) totesi, että kansanedustajatkin voisivat tehdä enemmän vastuullisen yritystoiminnan hyväksi. Esimerkiksi palmuöljyä ostavan Neste Oyj:n hallintoneuvosto on poliittisesti valittu.
Tiusanen kehotti attacilaisiakin porautumaan yhtiöiden toimintaan Borneon saarella, jonka sademetsiä hakataan öljypalmun tieltä, ja puhumaan suoraan yhtiöiden edustajien kanssa – samoin metsäjätti Stora Enson kanssa yhtiön toimista Brasiliassa.
Toinen paikalle tulleista kansanedustajista, Erkki Tuomioja (sd.), painotti investointeja koskevien kansainvälisten säännösten kehittämistä. Investoijia suosineen MAI-sopimuksen kaatumista hän ei pahoitellut, mutta muistutti, että myös nykyiset kahdenväliset sopimukset suosivat vauraita maita ja yrityksiä. Laajempi ja oikeudenmukaisempi sopimusjärjestelmä olisi siksi tarpeen.
– Finanssikriisi on muuttanut radikaalisti agendaa. Nyt vaaditaan säätelyn voimistamista, Tuomioja sanoi.
Tässä hän näki mahdollisuuden uudenlaisiin aloitteisiin ja sanoi olevansa ”vähän pettynyt” siihen, että Suomi ei ole tuonut tällaisia aloitteita kansainvälisiin neuvottelupöytiin.
uutiskirje 
