Suomessa elää tuhansia lapsia kahden samaa sukupuolta olevan vanhemman perheissä. SDPL:n mielestä nykyinen avioliittolaki, jossa erotellaan rekisteröityneet ja avioliittoon vihityt ihmiset, on laillista syrjintää, joka vaikuttaa välillisesti myös lasten oikeuksien toteutumiseen.
Toteutuessaan tasa-arvoinen avioliittolaki vahvistaa pioneeriliiton mukaan eri perhemuotojen ja lasten keskinäistä tasa-arvoa sekä purkaa syrjiviä rakenteita.
Siviiliavioliiton solmimista ja adoptiota koskevat lait eivät saa asettaa perheitä eriarvoiseen asemaan vanhempien seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolen perusteella. SDPL:n mielestä tasa-arvoinen avioliittolaki pitää hyväksyä pikaisesti.
Ihmisoikeus ja lapsen oikeus
Järjestön mukaan tasa-arvoinen avioliittolaki on ihmisoikeus.
– Oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ovat ihmisoikeuksia, jotka ovat kirjattu useisiin ihmisoikeussopimuksiin ja -normeihin. Suomi on sitoutunut edistämään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ihmisoikeuspolitiikassaan. Kiellettyjä syrjintäperusteita ovat esimerkiksi ikä, terveydentila ja seksuaalinen suuntautuminen.
Sivistyneen demokratian perusperiaatteena on tarjota jokaiselle kansalaiselle tasa-arvoinen kohtelu lain edessä ja tarjota suoja syrjintää vastaan. Syrjinnän kielto kuuluu suomalaiseen oikeusjärjestelmään ja -käsitykseen.
Tasa-arvoinen avioliittolaki on SDPL:n mukaan lapsen oikeus. Tutkimusten mukaan lapsen kannalta ei ole merkitystä, ovatko lapsen kasvatuksesta päävastuun kantavat henkilöt heteroita vai homoseksuaaleja.
– Lapsen etu täyttyy silloin, kun hänellä on ympärillään kasvatusvastuunsa tuntevat, tasapainoiset ja välittävät aikuiset huoltajinaan. Hyvää vanhemmuutta ei voi arvottaa sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen mukaan. Tasa-arvoista avioliittolakia tarvitaan turvaamaan kaikissa perhemuodoissa kasvavien lasten tasavertaiset oikeudet lain edessä.
Perhekäsite uusiksi
Suomalaisessa yhteiskunnassa on pioneeriliiton mukaan aika määritellä perhe käsitteenä uudelleen.
Sekä ihmisoikeuskomitea että lasten oikeuksien komitea ovat omissa kannanotoissaan ja ratkaisuissaan painottaneet, että perhe-käsite pitää ymmärtää joustavampana kuin ennen. Perhettä ei tulisi määritellä yksinomaan hetero- tai ydinperheoletusten pohjalta, vaan on ymmärrettävä eri kulttuureissa ja ryhmissä muotoutuvien perheiden moninaisuus ja yhdenvertaisuus.
– Kun perhemuotojen moninaisuus tunnustetaan, vähenevät myös syrjivät asenteet. Lainsäädännön tasa-arvoistamisessa on pohjimmiltaan kyse demokratian toteutumisesta – siitä, ettei syrjintää sallita Suomessa missään muodossa.
uutiskirje 
