Saksalainen sukellusvene ampui toukokuun 7. päivänä vuonna 1915 torpedon brittiläiseen matkustajalaivaan Lusitaniaan Irlannin rannikolla. Laivan upotessa surmansa sai 1 198 ihmistä.
Britannia otti kaiken propagandahyödyn irti tapahtuneesta, jonka se katsoi todistavan saksalaisten julmuuden ja häikäilemättömyyden. Lusitanian katastrofista tehtiin julisteita, joita käytettiin sotilaiden värväämisessä ja kotirintaman moraalin kohottamisessa.
Lusitanialla oli myös merkittävä osa ponnistuksissa, joilla pyrittiin saamaan Yhdysvallat liittymään sotaan ympärysvaltojen puolella. Lusitanian uhreista 128 oli amerikkalaisia.
Lusitanian tuholla oli valtava propagandamerkitys ensimmäisen maailmansodan aikana.
Yhdysvallat liittyi lopulta sotaan vasta huhtikuussa 1917, mutta Lusitania oli yhä tärkeä perustelu.
Saksalaiset väittivät koko ajan, että Lusitania oli ammuslastissa ja siten ”laillinen” kohde sukellusveneille. Saksalaiset olivat jo etukäteen varoittaneet ihmisiä, jotta he eivät matkustaisi Lusitanialla.
Lusitanian viralliseen lastiin kuului 4,2 miljoonaa kiväärin patruunaa sekä 1 250 tyhjää ammuksen kuorta, mutta ei ruutia, räjähteitä tai sytyttimiä. Sitkeät huhut ovat vuosikymmenestä toiseen väittäneet tämän olleen valhe.
Ulkoministeriön asiakirjat
Keskellä ajankohtaisempia maailman myllerryksiä ei vapunpäivänä Lontoossa tehty arkistopaljastus herättänyt suurempaa huomiota Britannian ulkopuolella. Ulkoministeriön julkistamat asiakirjat vuodelta 1982 antavat pontta väitteille, että Lusitanian lasti ei ollut matkustajalaivalle sopiva.
Julkistetut paperit liittyivät vuonna 1982 yksityisellä taholla vireillä olleisiin suunnitelmiin tehdä sukelluksia ja nostaa esineitä runsaan 90 metrin syvyydessä makaavasta Lusitanian hylystä.
Ulkoministeriön virkailijat olivat tuolloin huolissaan, että tapaus voi yhä ”kirjaimellisesti räjähtää silmillemme”. Puolustusministeriö oli varoittanut ulkoministeriötä, että ”jotain järkyttävää” voi löytyä hylystä.
Korkea ulkoministeriön virkailija kirjoitti, että ”tosiasia on, että hylyssä on suuri määrä ammuksia ja osa niistä on hyvin vaarallisia”. Hän kehotti varottamaan sukeltajia, että he ovat vaarassa menettää ”henkensä tai raajansa”.
Valheelle rakennettu
Britannian ulkoministeriö oli vuonna 1982 huolissaan erityisesti kahdesta syystä.
Toinen oli luonnollisesti se, että olisi tavattoman noloa myöntää aikoinaan historiaan vaikuttaneen tapauksen rakentuneen osittain valheelle, ja että tuota valhetta oli pidetty vuosikymmeniä yllä.
Toiseksi ministeriö pelkäsi, että totuus saattaisi yhä vaikuttaa Britannian suhteisiin Yhdysvaltoihin. Ottamalla ammuksia laivaan britit olivat tieten tahtoen vaarantaneet myös sen amerikkalaiset matkustajat.
Ministeriö pelkäsi myös, että amerikkalaismatkustajien sukulaisten jälkeläiset voisivat nostaa korvausoikeudenkäyntejä Britannian hallitusta vastaan.
Ministeriö määräsi kiireellisen tutkimuksen vanhoista arkistoista, mutta lopullista varmuutta Lusitanian lastista ei löydetty. Ministeriön asiakirjoista käy kuitenkin ilmi, että virkailijat eivät luottaneet toisiinsa vaan epäilivät yhä joidenkin peittelevän totuutta.
Selvitykset ja sukellukset
Britannia teki virallisen tutkimuksen Lusitanian upottamisesta heti vuonna 1915. Siinä ei juuri käsitelty väitteitä ammuksista.
Yhtenä todistajana kuultiin Lusitanian matkustajana ollutta ranskalaista upseeria, jonka mukaan pian torpedon räjähdyksen jälkeen kuultu toinen räjähdys tuli kaikkialta kannen alta eikä voinut aiheutua muusta kuin ammuslastista. Todistaja luokiteltiin epäluotettavaksi.
Lusitania upposi vain 18 minuutissa ja tätä ovat monet pitäneet todisteena ammuslastista.
Vuoden 1915 tutkimuksessa ei julkisuuteen kerrottu edes virallisessa lastissa olleista patruunoista.
New Yorkissa tuomioistuin teki selvityksen tapauksesta 1918. Siinä vahvistettiin lastikirjoissa olleen patruunoita, mutta todettiin, että nämä ”eivät olleet sotilaallisia ammuksia”.
Eri aikoina tehdyt sukellukset eivät ole tuoneet täyttä varmuutta. Virallisesta linjasta poiketen niissä on kuitenkin löydetty tai havaittu kuuden tuuman tykinammusten sytyttimiä, yksi syvyyspommi sekä brittiarmeijan käyttämää tyyppiä olevia kiväärinammuksia.
uutiskirje 
