Helsinkiläinen Tim Kytömäki kaipaa töitä koulutuksen sijaan
Helsinkiläinen Tim Kytömäki ei ole saanut senttiäkään rahaa elokuun alun jälkeen, jolloin hän ilmoittautui työttömäksi työnhakijaksi.
Kytömäki elää puolisonsa varoilla. Ne tosin eivät ole suuret, sillä lähihoitajapuolison palkasta peritään vanhojen velkojen lyhennyksiä niin paljon kuin laki sallii. Suojaosuus jää käyttöön.
Pariskunnalle jää hiukan yli 1 000 euroa kuukaudessa elämiseen. Siitä 580 euroa menee vuokraan.
– Meillä ei koskaan riidellä rahasta, Kytömäki sanoo. Pakollinen ostetaan vaikka lainaamalla ystäviltä tai tyttäreltä. Se onnistuu, kun pitää tapana hoitaa vippinsä. Päälle kelpaavat kirpputorivaatteet.
Kytömäki on nähnyt monenlaista. Edellisen laman aikaan hän jäi työttömäksi kaupan alalta. Tuli avioero ja asunnottomuus. Hän on tehnyt erilaisia pätkätöitä: koululaisten asuntolanvalvojan, Ateneumin näyttelynvalvojan, leirintäalueen valvojan hommia, toimistotöitä, ollut iltapäiväkerhon ohjaajana, työskennellyt leikkipuistossa.
Viimeksi hän toimi toista vuotta vanhusten palvelutalossa virikeohjaajana. Siitä työstä hän piti erityisen paljon, mutta kaatui vuosi sitten syksyn liukkailla ja loukkasi olkapäänsä. Seurasi neljän kuukauden sairausloma ja silloinen työpätkä päättyi sen aikana.
Epäsopivaa
koulutusta
Kytömäki jäi tammikuussa työttömäksi. Koska virikeohjaajan työ oli työllistämistyötä, siitä kertyi työttömyysturvaan oikeuttavaa työssäoloa vain puolet pätkän pituudesta. Niinpä Kytömäki sai tyytyä työmarkkinatukeen. Se oli 1 euro 63 senttiä päivältä, 20 päivältä kuukaudessa 32 euroa 60 senttiä.
Hän kehottaa pohtimaan, mihin raha riittää.
Kytömäki ajatteli kuitenkin, että mennään elämässä eteenpäin. Tarjolla oli työvoimapoliittinen kolmivuotinen lähihoitajan oppisopimuskoulutus. Muuta koulutusta tuolloin ei ollut valittavana.
Koulutus alkoi huhtikuussa ja loppui Kytömäen osalta heinäkuun lopussa.
– Katsoin, etten kykene hoitamaan lähihoitajan ammattia.
Lähes puolet
lopettanut
Kurssilla aloitti 24 opiskelijaa ja tähän mennessä kymmenen on lopettanut. Kolme vuotta on Kytömäen mielestä pitkä aika uhrata koulutukseen, joka ei ole sopiva.
– Haluankin kysyä, olisiko opetusohjelmassa parantamisen varaa.
Ensimmäistä harjoittelujaksoa edelsivät kahden kuukauden opinnot.
– Hoitotyön moraalia ja arvoja, joitakin tutustumiskäyntejä, Kytömäki kuvailee.
– Kuinka ristiriidassa se olikaan työn kanssa.
Lisäksi opiskelijoilta edellytetään omaehtoista opiskelua. Ohjausta harjoittelujaksolla on kaksi kertaa, alussa ja lopussa.
– Kontaktien väli on kaksi kuukautta. Jotain palapelistä puuttuu, Kytömäki arvioi.
Se ilo koulutuksesta oli, että sen aikana työmarkkinatuen päälle tuli 8 euroa päivässä ylläpitokorvausta. Se on tarkoitettu ruokailuun ja matkustamiseen.
Silmät
kiinni
Kytömäelle selvisi kesäkuun työharjoittelujaksolla kotipalvelussa, että voimavarat eivät riitä.
– Iltavuorossa tehtiin 15–20 päivystyskäyntiä. Vartissa ehdittiin sanoa hyvää iltaa ja kysyä, onko lääkkeet otettu, Kytömäki kuvailee. Hän luuli, että kotihoidossa on enemmän vuorovaikutusta.
– Muutenhan ei tiedetä mitään asiakkaan päivän kulusta. Karrikoidusti sanoen kävimme tarkastamassa, että asiakas on hengissä. Ja totta kai perushoidot annettiin, lääkkeet, piikitykset ja haavahoidot.
Välillä tuntui, että pitää laittaa silmät kiinni, kun tekemistä olisi ollut niin paljon, mutta sitä ei ehtinyt tehdä.
– Olin surullinen asiakkaiden puolesta. Katsoin, etten voi olla tällaisessa systeemissä mukana, jos siihen ei rakenteellisesti saada parannusta. Väsyin.
Kohtuuton
korvaus
Kun Kytömäki talvella sairauslomansa jälkeen sai päätöksen 1,63 euron päivärahastaan, hän ihmetteli, minkä mukaan se on laskettu.
– Systeemi rankaisee erilaisista asioista. Se rankaisee siitä, että elää puolison kanssa yhteistaloudessa, siitäkin, että ei ole ollut yhtäjaksoisesti työttömänä neljää kuukautta. Lopputulos on kohtuuton.
Kytömäen mielestä sukkulointi Kelan ja työvoimatoimiston välillä on vaikeaa. Hän ilmoittautui uudelleen työnhakijaksi elokuun alussa ja laittoi työttömyysturvapaperit sisään viides päivä elokuuta. Sen jälkeen hän sai tiedon, ettei ole ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi. Ilmoitettiin myös, että tähän lausuntoon ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla.
Hän teki asiasta valituksen apulaisoikeuskanslerille, mutta tämä ei voi käsitellä asiaa, koska se pitää selvittää työvoimapoliittisen muutoksenhakulautakunnan kautta.
– Prosessi kestää kahdesta neljään kuukauteen. Aika pitkä aika ilman rahaa.
Nyt muutoksenhaku on meneillään, jotta Kytömäki saisi työttömyysturvaa, enkä taas sen 1,63 euroa päivältä. Hän toteaa, että työttömän ei uskota tietävän omia asioitaan. Todistuksia ja selvityksiä tarvitaan paljon.
– Ihan en ymmärrä, mitä ne tekevät minun röntgenkuvillani.
Töitä koulutuksen
sijaan
Aikanaan matkailuvirkailijaksi opiskellut Kytömäki on käynyt erilaisia kursseja jo ennen keskeytynyttä lähihoitajakoulutusta. Takana on työhönvalmennus- ja työnhakukoulutusta. Nyt hän ei halua koulutukseen vaan töihin. Haku on meneillään haku viiteen paikkaan.
– Puheet työvoimapulasta tuntuivat ristiriitaiselta jo kesällä, kun yhtäkin toimistoapulaisen paikkaa haki 1 010 hakijaa. Sen sai kauppatieteen maisteri.
Hän pohtii, liioitellaanko Suomessa koulutuksen merkitystä, kun toimistoapulaiseksi pääsee vain maisteri.
– Ei Suomessa ole koulutuksen puutetta. Mutta tehdäänkö koulutusta vain koulutuksen vuoksi?
Hänestä systeemi on muotoutunut sellaiseksi, että tahallaan pidetään yllä halpaa pätkätyöläisten reserviä ja siinä ovat kunnatkin mukana.
– Samaan aikaan puhutaan työhyvinvoinnista, viihtyvyydestä ja kehittämisestä. Ei se paljon hyvinvointia lisää, että saa työtä parin kuukauden pätkissä.
– Kukaan ei keplottele joutilaana. Kaikilla on motiivi töihin, joissa viihtyy.
Panosta
perusturvaan
Kytömäki ei ole hakenut toimeentulotukea.
– Olemme vielä pärjänneet ilman, hän perustelee. Asumistukea pariskunta haki jokunen vuosi sitten, muttei saanut. Kytömäki ei ole ainoa, joka jättää hakematta rahoja, joihin olisi oikeutettu.
– Kun on tullut muutaman kerran torjutuksi, on hankalampi mennä uudelleen lakki kourassa kysymään, saanko jotain.
Hän tietää, että harva jaksaa hakea oikeudenmukaisuutta valitustien kautta.
– Asunnottomana sen näin selvästi.
Kytömäen mielestä olisikin parempi, että perusturva olisi kunnossa eikä ihmisiä pakotettaisi turvautumaan viimesijaiseen eli toimeentulotukeen. Hän haluaisi sen sijaan kohtuullisen työttömyyskorvauksen, kunnes löytää töitä.
uutiskirje 
