Kioton pöytäkirja on kansainvälinen sopimus, joka tuli voimaan vuonna 2005. Sen keskeinen osa on päästökauppa, joka velvoittaa suurimman osan teollisuusmaista vähentämään kuuden yleisimmän kasvihuonekaasun päästöjä.
EU:n päästökauppa on laajin päästökauppajärjestelmä. Se on luotu yhdessä Kioton sopimuksen kanssa, mutta se kattaa vain yhden kasvihuonekaasun, hiilidioksidin.
Yhdysvalloissa on osavaltiotasolla onnistuttu vähentämään happosateita rikkidioksidipäästökaupalla. Valtiolla on myös oma järjestelmänsä hiilidioksidin päästökaupalle.
Australia on luonut oman päästökauppansa hiilidioksidille. Päästökaupan on määrä alkaa vuoden päästä heinäkuussa. Järjestelmä on kohdannut kovaa kritiikkiä, koska sen katsotaan olevan riittämätön ja pikemmin antavan saastutuslupia kuin rajoittavan päästöjä.
Norjassa on oma järjestelmänsä, jonka tavoitteena on ylittää Kioton sopimuksen vaatimukset päästövähennyksistä kymmenellä prosenttiyksiköllä. Vuosina 2005–2007 päästöoikeuksia oli kuitenkin tarjolla kysyntää enemmän, ja oikeuksien hinta putosi nollaan. Viime vuodesta alkaen Norja on seurannut EU:n järjestelmää muutamin poikkeuksin.
Uudessa-Seelannissa odottaa voimaantuloaan päästökauppajärjestelmä, jonka erikoisuus on se, että se ottaa huomioon myös hiilidioksidia ilmakehästä sitovien puiden hakkuut. (KU)
uutiskirje 
