Kahden talon omakotityömaa on alussa. Kasvillisuus on raivattu pois, perustuksille on kaivettu tilaa ja monttuun on ajettu soraa 30 sentin paksuudelta. Meneillään on paaluttaminen. Teräsbetonipaalut isketään savimaahan noin 8 metrin syvyyteen.
– Jos savea on vain pariin metriin asti, tulee halvemmaksi vaihtaa maa-aines. Nyt kun savea on kymmeneen metriin saakka, paaluttaminen on ainoa järkevä vaihtoehto, rakennusinsinööri Pekka Pihlajamäki juttelee.
Hän työskentelee Lujabetonilla tuotepäällikkönä. Aamupäivä meni konttorissa ja nyt iltapäivällä on vuorossa työmaiden tarkistus. Omakotityömaan paaluttaminen alkoi edellisenä päivänä.
Ensin Pihlajamäki katsoo paalutuskoneen kuljettajan Markku Ilkolan kanssa paalukartat ja pohjatutkimukset, ettei niissä ole mitään epäselvää.
Pihlajamäki kuuntelee, miten työ on edistynyt ja onko tullut jotain yllätyksiä. Ilkola kertoo, että työ on valmis 4 – 5 päivässä.
Vesi on vaikea voitettava
– Työn määrä vaihtelee ennen muuta sen mukaan, minkälainen rakennus tulee päälle ja kuinka monta tukipistettä tarvitaan. Tähän tulee 63 pistettä, Pihlajamäki kertoo.
– Tämä Luja-pienpaalutus on aika uusi juttu. Vaikka tässä on ihan vieressä taloja, tästä tulee vain pieni tärinä.
Tänä kesänä säät ovat suosineet rakentamista. Pihlajamäki hymähtää, että mahdotonta säätä ei taida ollakaan. Oikein kovalla vesisateella maa voi muuttua savivelliksi. Sitä varten työmaalle tehdään aluksi murskepeti.
– Kerran oli vaikea paikka Tuusulajärven rannalla, kun järven pinnan taso oli sama kuin paalutettavan paikan. Ei se kone sinnekään uponnut.
Paalutuskone kääntyy penkalle, alamies kiinnittää paaluun nostolaitteen koukun, ja Ilkola vetää kasasta paaluja työmaan viereen yksi kerrallaan.
Sitten kone ajetaan takaisin alas, Ilkola ohjaa koukun betonipaaluun ja nostaa sen valmiiksi lyöntilaitteeseen. Alamies kiinnittää palkin pään sokkatapilla edelliseen, ja junttaus jatkuu.
Yksi paalu on kuusi metriä pitkä ja painaa noin 500 kiloa. Sen iskeminen kestää muutaman minuutin. Kun paalu on riittävässä syvyydessä, alamies katkaisee paalun. Ylimääräisellä pätkällä aloitetaan seuraavan pisteen paalutus.
Pihlajamäki tarkistaa, että paaluja on riittävästi.
– Kentällä 72, yhdeksän odottamassa ja sitten juntatut. Pitäisi riittää. Aina laitetaan muutama paalu varoiksi, jos jokin meneekin poikki tai arvioitua syvempään.
Pimeys väsyttää ajomatkoilla
– Oma työ on pitkälti myyntiä ja tuotekoulutusta. Siksi on kiva päästä aina katsomaan, miten työ edistyy, Pihlajamäki sanoo.
Asiakkaita tavataan lähinnä työmailla.
– Säät eivät sillä tavalla haittaa. Niiden mukaan mennään.
Pahinta hänestä on ajaminen pimeällä. Projektit vievät miestä ympäri Suomen. Kesän mittaan Pihlajamäki on käynyt Joensuussa, Kokkolassa ja Pietarsaaressa sekä eri puolella Etelä-Suomea.
– Meitä on kaksi muutakin. Riippuu projektista, kuka valvoo mitäkin.
Tähän asti Pihlajamäen uran suurimpia projekteja on ollut paloaseman paalutus Jalasjärvellä.
– Nyt olisi ollut mielenkiintoinen paalutusprojekti yhden hallin sisätiloissa, mutta siihen en isyysvapaan takia päässyt. Kollega vetää sen projektin.
Kuva: Joonas ValliusKuva: Joonas Vallius
uutiskirje 
