Biletystä pidetään usein yhteiskunnalle ja politiikalle tarpeettomana sivuseikkana. Tosiasiassa se on tärkeä sosiaalinen rituaali, väittää Antti Maunu väitöskirjassaan Yöllä yhdessä ‒ Yökerhot, biletys ja suomalainen sosiaalisuus, joka tarkastetaan 13.9. Helsingin yliopistossa. Maunun mukaan biletys kuvaa ilmaisuvoimaisesti, millaisia sosiaalisia tapoja ja ihanteita 2000-luvun suomalaiset tavoittelevat ja millaisia yhteisöjä he itselleen rakentavat.
‒ Suomalaiset ovat hyviä bilettäjiä: sosiaalisia, taitavia ja innokkaita. Bileiden ulkopuolella olemme kuitenkin usein vähän yksinäisiä, kiireisiä ja sosiaalisesti varautuneita. Juuri siksi olemme niin innokkaita bilettämään: olemme yöllä yhdessä, koska emme päivällä pysty, tiivistää Maunu.
Sata tuntia yökerhoissa
Tutkimuksen ote on etnografinen ja aineisto poikkeuksellisen laaja. Maunu havainnoi 100 tuntia biletystä erilaisissa yökerhoissa tallettaen havaintonsa kirjallisiksi muistiinpanoiksi. Aineistoon kuuluu lisäksi lähes 200 bilettäjän monipuolisia haastatteluita sekä yli 50 bilettäjän ydinjoukon pitkäaikaiset päiväkirjat omasta biletyksestään.
Usein ajatellaan, että biletys on villiä kännäämistä ja seksiseuran hakua. Maunun mukaan tämä on myytti. Tosiasiassa nuorten suomalaisaikuisten biletys on varsin kilttiä ja hallittua, ja se tapahtuu ensi sijassa tuttujen kaveriporukoiden kanssa.
‒ Biletys ja yhdessä juominen ovat paljon puhuttua yhteisöllisyyttä käytännössä. Myös niihin liittyvät vaarat ja riskit hyväksytään, koska sosiaalisuuden jano on niin suurta. Ei haittaa, vaikka rahat menee tai vyötärönympärys kasvaa, jos on yhdessä hauskaa.
Maunun mukaan tämä asettaa myös päihdekasvatuksen ja -politiikan lähtökohtia uuteen valoon. Jos biletyksen ja juomisen sosiaalista peruslogiikkaa ei ymmärretä, siihen on vaikea vaikuttaa.
‒ Alkoholin ja sen hinnan lisäksi pitää katsoa ihmistä, joka alkoholin juo ja porukoita, jotka juovat paljon alkoholia yhdessä. Toisin sanoen kestävä päihdepolitiikka valistuksen ja säätelyn ohella sitä, että ihmisten yhdessäololle tarjotaan muitakin keinoja kuin biletys.
Yhteisöjen uusi tuleminen
Maunun tutkimus osoittaa myös, että yksilöllisyys on ikään kuin saturoitumassa suomalaisessa elämäntavassa.
‒ Individualismi ja sen ihailu on tuonut paljon hyvää suomalaiseen kulttuuriin ja politiikkaan. 2000-luvun nuorille aikuisille yksilöllisten valintojen tekemisestä ja identiteetin rakentamisesta on kuitenkin tullut arkinen pakko, jokapäiväistä ruisleipää. Uutuudenviehätys on karissut, ja pelkkä yksilönvastuun korostaminen johtaa yhä useammin silkkaan yksinäisyyteen ja turhautumiseen.
Suomalaisessa kulttuurissa onkin Maunun mukaan meneillään yhteisöjen ja sosiaalisten taitojen arvostamisen aika.
‒ Yhdessäolo on biletyksen tärkein ja ainoa syy. Toivon, että tämä ymmärretään myös hyvinvointi- ja esimerkiksi koulutuspolitiikassa, ja ihmisille aletaan aktiivisesti opettaa valmiuksia toimia yhdessä myös päiväsaikaan. Sitä ihmiset itse haluavat ja tarvitsevat. Tämä on pinnallisen biletyksen syvä opetus.
lehti 