– Uusi raja keskellä omaksi maaksi koettua Iso-Britanniaa tuntui mielikuvien tasolla shokeeraavan skotteja.
Näin kiteyttää Swansean yliopiston vallankäyttöön, konflikteihin ja imperiumeihin erikoistuneen Callaghan Centre -tutkimuskeskuksen johtaja, kansainvälisen politiikan professori Michael Sheehan, kun kysytään perimmäisiä syitä Skotlannin itsenäistymishankkeen kaatumiselle. Sheehan työskenteli aiemmin Skotlannissa Aberdeenin yliopistossa yli kaksikymmentä vuotta ja on nykyisen työnsäkin puolesta kiinnostunut britti-imperiumin kehityksestä.
Skotlantilaisten enemmistö äänesti syyskuun kansanäänestyksessä valtiollista itsenäistymistä vastaan. Ei-äänet voittivat prosentein 55–45. Sheehan pitää äänestystulosta selvänä. Hän kuitenkin korostaa, että on Yhdistyneen kuningaskunnan (United Kingdom) jatkokehittämisen kannalta hyvin merkittävää, että lähes puolet skoteista oli itsenäisyyden kannalla.
Skoteilla on skandinaavinen sosiaalidemokraattinen mentaliteetti.
Demokratia puhui
– Verrattuna viime vuosien mielipidetutkimuksiin itsenäisyyden kannattajien lukumäärä on noussut dramaattisesti. Se on melkein puolet Skotlannin väestöstä.
Sheehan huomauttaa, että äänestystulokseen vaikutti aika oleellisesti myös se, että muissa osissa Iso-Britanniaa asuu skotteja, jotka eivät voineet äänestää vaalissa. Samoin Skotlannissa asuu paljon englantilaisia ja muita brittejä, jotka saivat äänestää.
– Osaksi ei-äänet voittivat siksi, että ei-kampanja perustui pelkoon, että Skotlannin itsenäistymisen myötä ihmiset saattaisivat menettää eläkkeensä sekä nykybrittilään kuuluvat sosiaali- ja terveyspalvelut.
Näiden pelkojen lietsomista Sheehan pitää perusteettomina.
Positiivisena Sheehan näkee sen, että äänestäjien enemmistö arvosti kuningaskuntaa ja halusi kuulua sen yhteisöön.
Idealistisesta näkökulmasta saattaa Sheehanin mukaan olla hyvä, että eri etniset ryhmät jatkavat rauhanomaista yhteiseloa samassa valtiossa demokraattisen äänestyksen jälkeen.
– Kansanäänestyskampanjat olivat hyväksi Skotlannille. Demokratia on elvytetty. Ihmiset todella pitivät äänestystä tärkeänä. Ja Skotlannin parlamentti saa uutta merkityksellistä valtaa.
– Toisaalta kampanjoissa oli pahaa se, että se on jakanut ainakin joksikin aikaa Skotlannin kahtia. Ihmisten välillä on nyt katkeruutta riippuen siitä, millä kannalla he sattuivat olemaan. Tätä ei juuri ollut aiemmin.
Äänestäessään itsenäistymistä vastaan Skotlannin asukkaat eivät Sheehanin mukaan halunneet pelkästään lisää autonomiaa vaan enemmän vaikutusvaltaa Britannian politiikkaan omilla arvoillaan.
– Sen toteutuminen on vähemmän todennäköistä.
Ei-äänet voittivat,
silti suuria muutoksia
Äkkiä tuntuisi siltä, että mikään ei muuttunut. Sheehan kuitenkin sanoo, että tapahtui todella paljon, millä on pitkälle meneviä vaikutuksia.
Britannian pääministeri David Cameronin lähes hätäpäissään tekemät lupaukset Skotlannin autonomian lisäämiseksi ovat merkittävin näkyvä muutos, millä on heijastuksia myös muiden kuningaskunnan osien, Walesin, Englannin ja Pohjois-Irlannin autonomiahaluihin.
– Pääasiallinen syy, miksi ei-äänet voittivat oli, että Skotlannille luvattiin suuri verotusvalta ja autonomiaan melkeinpä kaikessa politiikassa lukuunottamatta ulko- ja puolustuspolitiikkaa. Syntyy poliittinen myrsky, jos nämä lupaukset rikotaan. Niinpä Skotlanti tulee saamaan lisää omaa valtaa. Siis Skotlanti saa suurimman osan siitä mitä se halusi, joka tapauksessa.
Sheehan sanoo, että ei-kampanjan levittämät pelot olivat epärealistisia. Hän ei usko, että mikään niistä olisi lopulta toteutunut.
– Luulen, että Skotlannilla olisi ollut vaikeuksia muutamien vuosien ajan, kunnes kaikki muutokset olisi toteutettu. Mutta sitten siitä olisi tullut kohtalaisesti menestyvä vakaa pohjoiseurooppalainen demokratia Skandinavian maiden tapaan. Itsenäisenä maana se olisi ollut voimakkaasti Eurooppa-myönteinen sekä poliittisesti ja taloudellisesti luotettava kumppani EU-maille.
Sheehan uskoo, että itsenäisyyden kannattajat kokoavat vielä rivinsä uuteen taisteluun. Toisaalta hän ironisoi Skotlannin itsenäisyyttä vastustavien ristiriitaisilla tavoitteilla:
– He vastustavat EU:ta. Tässä on yksi paradokseista. Skotlannin piti säilyä osana Britanniaa, koska skoteille on parempi olla englantilaisten hallittavina Lontoosta. Mutta he vastustavat EU:ta, koska on väärin brittejä kohtaan, että heitä hallitsevat ulkomaalaiset.
Öljystä olisi tullut iso riita
Enemmänkin Skotlannin jääminen osaksi Britanniaa oli monella tavalla tärkeää Yhdistyneelle kuningaskunnalle.
– Skotlanti on sille tärkeä. Vaikka se kattaa 30 prosenttia Britannian maa-alueesta, sen asukkaat tekevät vain viisi miljoonaa koko valtion 70-miljoonaisesta väestöstä. Silti, jos Skotlanti olisi irrottautunut kuningaskunnasta, olisi noussut suuri kysymys lopun kuningaskunnan yhdessä pitämisestä.
Britanniasta olisi tullut Sheehanin arvion mukaan konservatiivisempi, enemmän EU-vastainen ja kiinteämmin linkittynyt Yhdysvaltoihin ja sen arvoihin.
– Skoteilla on skandinaavinen sosiaalidemokraattinen mentaliteetti, kun taas englantilaiset ovat konservatiivisempia ja uusliberaalimpia. Skotlannin hallitukset olisivat satsanneet enemmän sosiaaliturvaan ja vähemmän puolustukseen kuin mitä kuningaskunnan hallitus tekee.
Jos Skotlanti olisi irrottautunut Britanniasta, luonnonvaroista olisi tullut iso riita, erityisesti Skotlannissa sijaitsevista öljylähteistä. Maiden tulevaisuus ja suhteet olisivat olleet paljon kiinni öljyn omistuksen kohtalosta, Sheehan sanoo.
– Skotlanti olisi vaatinut öljyä ja siitä saatavia tuloja itselleen. Mutta toisaalta Shetlanti, jossa öljykentät pääasiassa sijaitsevat, ei ole identiteetiltään skotlantilainen. Se olisi saattanut yrittää irrottautua Skotlannista ja liittyä takaisin kuningaskuntaan.
Helpotus Britannian asemalle
Sheehan toteaa, että Skotlannin itsenäistymisen kaatuminen oli monella tavalla helpotus kansainväliselle yhteisölle. Esimerkiksi EU:n ei tarvinnut ryhtyä pohtimaan, millä tavalla EU-myönteisen Skotlannin kanssa olisi pitänyt suhteet järjestää – eikä Nato-jäsenyydellekään tapahtunut mitään.
Myös kuningaskunnalle itselleen Skotlannin säilyminen sen osana oli helpotus:
– Kuningaskunta ajattelee globaalisti ja haluaa toimia globaalisti. Täten globaalilla tasolla äänestystulos tarkoittaa sitä, että Britannia säilyy samanlaisen toimijana kuin se oli aiemmin, mikä vähentää epävarmuutta.
Itsenäisen Skotlannin suhde EU:hun olisi ollut Sheehanin mielestä enemmänkin EU:n päänvaiva, sillä valmiiksi tiedettiin, että skotit ovat hyvin EU-myönteisiä.
Sen sijaan Nato-jäsenyydestä olisi tullut poliittinen kysymys Naton lisäksi myös Skotlannissa.
– Lyhyellä tähtäyksellä Skotlanti olisi jäänyt Natoon. Skotlannin itsenäisyyspuolueen SNP:n terävä nousu monta vuotta sitten perustui kuitenkin siihen, että se päätyi vastustamaan Natoa ja EU:takin. Nyt SNP järkeili, että itsenäisyys näyttäisi turvallisemmalta, jos Nato-jäsenyys jatkuisi. Mutta jos Skotlannista olisi tullut itsenäinen, niin olisi ollut mahdollista, että pidemmällä tähtäyksellä se olisi saattanut ajautua irrottautumaan Natosta.
Sheehan sanoo, että suhde Natoon olisi riippunut paljon Natonkin kehityksestä.
Mitä brittiläisyys on?
Sheehanin mielestä kansanäänestys nosti pintaan useita Britanniaa koskevia perimmäisiä kysymyksiä. Yksi keskeisimmistä on yksinkertaisuudessaan se, miksi Yhdistynyt kuningaskunta on olemassa.
– Ensimmäistä kertaa maassa on esillä peruskysymys, mitä brittiläisenä oleminen tosia asiassa tarkoittaa, mitä Yhdistynyt kuningaskunta tarkoittaa. Vanhan imperiumin unelma on aikaa sitten kuollut, siis mitä varten yhdistynyt Britannia on olemassa. Ja mitä merkitystä sillä on? Mitä ovat arvomme? Ketä olemme kansana? Mitä meillä on tarjottavanaan toisillemme, Euroopalle ja maailmalle britteinä?
Sheehan sanoo, että samaan aikaan kun skotit äänestivät Iso-Britannian puolesta, muualla Britanniassa kysellään, keitä olemme ja ketä me haluamme olla.
– Äänestys avasi mahdollisuuden perustuslailliseen keskusteluun.
Sheehan pitää varmana, että muut kuningaskunnan osat tulevat vaatimaan samoja autonomisia oikeuksia, mitä nyt on luvattu Skotlannille. Se herättää uinuvia kysymyksiä myös itsensä Englannin asemasta.
– Miksi skottiparlamentaarikot voivat Lontoossa päättää englantilaisten terveys- ja koulutuspolitiikasta, esimerkiksi, jos englantilaiset parlamentaarikot eivät voi sanoa mitään näistä asioista Skotlannissa.
Sheehan ennustaakin, että Yhdistynyt kuningaskunta ajautuu suuriin perustuslaillisiin muutoksiin seuraavan kymmenen vuoden aikana. Yhtenä ratkaisumallina saattaa olla hänen mukaansa Saksan federaalinen malli.
lehti 