Tuoreesta Itä-Suomen yliopiston tutkimuksesta käy ilmi, että lääkkeiden saatavuusongelmat ovat suomalaisissa apteekeissa yleisiä. Tutkimukseen osallistuneista apteekeista noin 80 prosentilla saatavuusongelmia esiintyi päivittäin tai lähes päivittäin ja noin 17 prosentilla viikoittain.
Lähes kaikki tukkuliikkeistä jälkitoimitukseen jääneet lääkkeet olivat ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä, joista suurin osa reseptilääkkeitä. Yleisimmin saatavuusongelmia oli hermostoon vaikuttavissa lääkkeissä ja sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeissä. Nämä ovat myös Suomessa yleisimmin käytettyjä ja myydyimpiä lääkkeitä.
Yleisimmin seuranta-aikana jälkitoimitukseen jääneet lääkeaineet olivat kipulääke parasetamoli, kolesterolilääke atorvastatiini ja unilääke tematsepaami.
Apteekeilla harvoin syy tiedossa
Lähes aina apteekit saivat tiedon lääkkeen saatavuusongelmasta lääketukkukaupasta. Saatavuusongelman syy voitiin ilmoittaa apteekeille vain 11 prosentissa tapauksista.
Puolessa näistä syyksi ilmoitettiin tuotteen loppuminen maasta tai toimittajilta. Muita syitä olivat tuotanto-ongelmat ja lääketukkukaupasta johtuvat syyt. Suurimmassa osassa tapauksista apteekit eivät saaneet tietoa siitä, milloin jälkitoimitukseen jäänyt valmiste on uudelleen saatavissa.
Suurimmassa osassa tapauksista saatavuuskatkokset eivät kuitenkaan aiheuttaneet ongelmia, koska korvaava valmiste oli saatavilla tai tuotetta oli riittävästi varastossa katkoksen ajan. Vain muutamissa tapauksissa asiakas jäi kokonaan ilman lääkettä.
Keskitetty tuotanto vaikuttanee
Lääkkeiden saatavuusongelmat ovat nousseet kansainväliseen keskusteluun ja niitä on äskettäin käsitelty myös kansainvälisessä lääkealan huippukokouksessa.
Lääkkeiden saatavuusongelmien syiksi on esitetty tuotannollisia tekijöitä, raaka-ainepuutoksia, joidenkin tuotteiden valmistuksen keskittymistä vain yhteen tai muutamaan lääketehtaaseen esimerkiksi fuusioiden vuoksi, varastonhallintaan liittyviä tekijöitä sekä lääkemarkkinoiden kokoa.
Pahimmillaan lääkkeiden saatavuusongelmat voivat aiheuttaa muutoksia potilaan lääkitykseen, viivästyttää potilaan saamaa hoitoa sekä estää potilasta saamasta suositusten mukaista hoitoa. Toisinaan voidaan myös joutua valitsemaan lääkehoito, joka on alkuperäistä hoitoa kalliimpi.
Suomessa on viitehintajärjestelmä
Suomessa on käytössä viitehintajärjestelmä, jossa siihen kuuluville lääkkeille on määritelty ylin hinta eli niin sanottu viitehinta, josta Kela maksaa korvauksen. Viitehinta saadaan lisäämällä ryhmän halvimman valmisteen hintaan 1,50 euroa alle 40 euroa maksavilla valmisteilla ja 2 euroa yli 40 euroa maksavilla valmisteilla.
Lääkkeet, joissa on sama lääkeaine, sama vahvuus ja vastaava pakkauskoko, kuuluvat samaan viitehintaryhmään. Jos lääkärin määräämä lääkevalmiste on viitehinnan ulkopuolella, se voidaan apteekissa vaihtaa vastaavaan valmisteeseen, joka on viitehinnan sisällä.
Jos asiakas kieltää lääkkeen vaihdon, hän maksaa viitehinnan ja lääkkeen todellisen hinnan erotuksen. Vaihto voidaan tehdä myös tapauksissa, joissa lääkärin määräämä valmiste on viitehinnan sisällä, mutta sitä ei ole saatavilla.
Tutkimukseen osallistui 129 apteekkia ja se on julkaistu kansainvälisessä Health Policy -lehdessä.
uutiskirje 
