Kun vuosi 2015 vaihtuu, on vaihtunut myös kuuluisa punainen oluttölkki nelostien varressa Keravalla joko limsatölkiksi tai sitten pelkäksi Sinebrychoffin brändimainokseksi.
Tölkki on pakko teipata uudelleen, kun laki muuttuu. Vuoden alusta joutuvat kaikki mietojen alkoholijuomien ulkomainokset kiellettyjen listalle.
Luonnollisesti asiasta ovat kovin eri mieltä Sinebrychoffin markkinointijohtaja Kirsi Räikkönen ja STM:n hallitusneuvos Ismo Tuominen.
– Kuinkahan monelle on herahtanut jano siitä, että on nähnyt Koffin tölkin tienvarressa, kysyy suivaantuneen oloinen Räikkönen.
– Jos tölkit pitää sallia, niin lasten arkielämän kannalta kymmenmetrinen oluttölkki koulumatkan varrella on kyllä näkyvämpi kuin vaikkapa jääkiekko-ottelussa parin tunnin aikana näkyvä laitamainos, Tuominen sanoo.
Viittauksella lätkämatseihin Tuominen tarkoittaa sitä, että lakiin jäi yksi selvä poikkeus ulkomainonnan kiellon pääsääntöön eli mainonta saa jatkua jääkiekko-otteluissa.
Tuominen ei tästä poikkeuksesta itse tykkää. Hän sanoo suoraan hallituksen ja eduskunnan tehneen sen siksi, että haluttiin turvata jääkiekon sponsoritulot.
Vaikuttaako vai ei?
Räikkönen ja Tuominen ovat alkoholipolitiikassamme eri mieltä paljon isommistakin asioista kuin yhdestä oluttölkistä tien varressa.
Itse asiassa he ovat eri mieltä miltei kaikesta.
Räikkönen sanoo, että nuorten terveystapatutkimusten mukaan nuorten alkoholin käyttö on vähentynyt jo ilman ulkomainonnan kieltämistäkin. Mainonta on hänen mukaansa vain tuotemerkkien välistä kilpailua eikä yritystä vietellä nuorisoa.
– Sitä paitsi, Räikkönen muistuttaa, kaikilla panimoliiton jäsenillä on kattava itsesäätelyohjeisto. Me teemme kaikki toimemme ainoastaan aikuisväestölle.
Tämän Räikkönen sanoo, koska uusi laki tähtää perusteluissaan juuri lasten ja nuorten alkoholinkäytön vähentämiseen.
Tuominen vetoaa puolestaan tutkimuksiin, joiden mukaan mainonta nimenomaan lisää lasten ja nuorten juomista. Lisäksi hän toteaa, että mainonnan rajoittaminen on EU:n ja WHO:nkin mielestä hyvä keino alkoholipolitiikassa. Onhan tupakkamainontakin pitkälti kielletty koko EU:ssa.
Oudossa seurassa
Tilastojen mukaan Suomessa on jo usean vuoden ajan alkoholin kokonaiskulutus laskenut. Tämän vuoden epävirallisten tietojen perusteella kulutus laskee edelleen noin kahden prosentin verran – siis tilastoidun kulutuksen taso.
Kun Viron tuonnista ei tarkkoja tilastoja ole, ovat Räikkönen ja Tuominen tästäkin eri mieltä.
Niin tai näin, eräässä toisessa tilastossa olemme hieman oudossa seurassa. Tämä tilasto listaa Euroopan maita sen mukaan, kuinka paljon juovat ne ihmiset, jotka ylipäätään juovat. Luvusta on karsittu pois absolutistit, lapset ja juomattomat vanhukset.
Tämän tilaston mukaan Suomi päihittää kirkkaasti 18,1 litralla puhdasta alkoholia per alkoholinkäyttäjä kaikki muut Pohjoismaat kuin myös Saksan, Ranskan ja Italiankin.
Ruotsissa vastaava kulutusluku on 13,3, Tanskassa 12,9, Islannissa 10,4 ja Norjassa 9,0 litraa.
Suomi löytyy tässä listassa sijalta 14 yhdessä Latvian kanssa. Edellämme ovat Tadžikistan ylivoimaisella 30,3 litrallaan. Sitä seuraavat Kazakstan, Moldova, Puola, Liettua, Portugali, Venäjä, Valko-Venäjä, Romania, Georgia, Ukraina, Slovakia ja Serbia.
Ilmiantajien aikaan
Sosiaalinen media eli some on oma lukunsa uudessa laissa. Sen sanamuodot ovat sen verran tulkinnanvaraisia, ettei edes Valviran alkoholiryhmän päällikkö Kari Kunnas uskalla olla vuorenvarma siitä, mitä tuleman pitää.
Tosin hän muistuttaa somen olleen ongelma jo tähänkin asti.
– On jouduttu muistuttamaan, että mainontasäännökset ovat medianeutraaleja eli somessa julkaistuun materiaaliin suhtaudutaan aivan samalla tavalla kuin perinteisissä välineissä julkaistuun.
Uuden somepykälän ongelmana on Kunnaksen mukaan myös se tosiasia, että viranomaisten resurssit valvoa esimerkiksi panimoiden tai ravintoloiden facebook-sivuilla käytäviä keskusteluja ovat vähäiset elleivät peräti olemattomat.
Kunnas sanookin, että erittäin todennäköisesti somen valvonnassa keskeistä roolia esittävät tavalliset mainonnan epäkohdista ilmoittavat kansalaiset kuin myös panimoiden tai ravitsemusliikkeiden kilpailijat. Eli siis ilmiantajat, syystä tai toisesta.
Kv-brändit jyräävät
Räikkönen ei pidä yhtään siitä, että lain some-pykälä on niin epämääräinen. Sinebrychoffin tuotteiden brändisivustoille joutuu jokainen kirjautumaan ja ilmoittamaan ikänsä, joten ei siellä hänen mielestään alaikäisiä ole tälläkään hetkellä. Lisäksi saitteja moderoidaan koko ajan muutenkin.
– En ole yhtään varma, että tämä on nyt järkevää voimavarojen allokointia, mutta totta kai me elämme lain mukaan ja teemme voitavamme.
Häntä kismittää erityisesti, että kotimaiset ja kansainväliset merkit joutuvat nyt hyvin eriarvoiseen asemaan. Esimerkiksi Youtubessa törmää koko ajan erilaiseen alkoholimainontaan, ja nyt maailmanmerkit jyräävät kotimaiset brändit alleen, kun kansainvälisiltä saiteilta pannaan mainoksia sisään koko ajan enemmän.
– Valvira on itse kehottanut panimoita käyttämään apunaan maalaisjärkeä, mutta sehän on yhdelle yhtä ja toiselle toista. Onko tällainen onnistunut säädös?
Räikkösen mielestä teollisuudessa ei voida noin vain lähteä kokeilemaan, onko jokin tuleva kampanja ok vai ei. Suunnitelmia tehdään pitkällä aikavälillä, ja niitä varten tuotetaan erilaisia materiaaleja.
– Jos tämä menee pelkäksi kokeiluksi, meille se on hyvin kallista kokeilua.
Liikaa vai liian vähän veroa?
Tuomiselle on tuttua, että panimot surkuttelevat uudesta laista koituvia kohtuuttomia kustannuksia. Niitähän aiheutuu lisäksi siitä, että jakeluautot joudutaan teippaamaan uudelleen.
– Panimoille olisi tietenkin kohtuullista ainoastaan se, että uusilla laeilla ei olisi mitään vaikutuksia. Tähänhän ne pyrkivät, ja siihen niillä on tietenkin täysi oikeus.
Tuominen painottaa sitä, että kaikessa lainvalmistelussa on aina kaksi päävaihtoehtoa: yleinen sääntö, joka koskee tasapuolisesti kaikkia, tai sitten laki, joka on rei’itetty poikkeuksilla. Nyt lakiin tehtiin poliittisista syistä vain yksi reikä, joka porattiin jääkiekkokaukaloiden seinään.
Kiistakumppanit ovat aivan eri mieltä myös panimotuotteiden verotuksen tasosta.
Räikkönen sanoo, että olutvero on Suomessa EU-maiden korkein. Litrasta 4,7 prosentin vahvuista olutta maksetaan meillä veroa 1,51 euroa ja Virossa 30 senttiä. Ja vaikka Virossa veroa nostetaankin 10 prosenttia, se on sen jälkeenkin vasta 33 senttiä. Ilmaa jää vielä liian paljon.
Tuominen puolestaan on sitä mieltä, että meillä suositaan olutta eli mietoja. Hän sanoo, että esimerkiksi viskin alkoholivero on samanvahvuiseksi juomaksi muutettuna puolitoistakertainen olueen verrattuna:
– Mitä uusilla veronkorotuksilla on 2000-luvulla tehty? Eroa on oluen hyväksi lisätty entisestään.
Sitä paitsi hän lohduttaa Räikköstä vielä silläkin tiedolla, että panimotuotteiden maahantuonti ei ole tänä vuonna ainakaan lisääntynyt.
uutiskirje 
