Yhdysvallat yritti 1961 kaataa Kuuban vallankumoushallituksen Sikojenlahden maihinnousulla, jonka toteuttivat CIA:n kouluttamat kuubalaispakolaiset.
Operaation epäonnistuttua isäni, oikeusministeri Robert F. Kennedy, poti syyllisyyttä kuubalaissotilaiden turhista kärsimyksistä. Hän kuitenkin menetti kuubalaispakolaisten ystävyyden tukiessaan veljensä, presidentti John F. Kennedyn, yrityksiä liennyttää suhteita Fidel Castron hallintoon.
JFK kävi Castron kanssa salaisia neuvotteluja, mutta CIA oli perillä hankkeesta ja sabotoi sitä parhaansa mukaan. Tiedustelupalvelu piti liennytystä petturuutena.
CIA aikoi murhata Castron ja väittää JFK:ta vastuulliseksi.
Huhtikuussa 1963 CIA:n edustajat ruiskuttivat salaa tappavaa myrkkyä märkäpukuun, joka Kennedyn edustajien piti lahjoittaa Castrolle. Tarkoituksena oli murhata Castro ja syyttää siitä JFK:ta, mikä olisi vienyt pohjan rauhanhankkeilta. CIA kehitteli muitakin tappojuonia.
Syytettiin petturiksi
Myös Yhdysvaltoihin tulleiden kuubalaispakolaisten johtajat syyttivät JFK:ta petturiksi, kun tämä yritti ”rinnakkaiseloa” Castron kanssa. On näyttöä siitä, että murhanhimoisimmat Castron vihaajat ja heidän CIA-liittolaisensa saattoivat suunnitella Yhdysvaltain presidentin murhaamista.
Huhtikuussa 1963 kuubalaispakolaisten ”vallankumouksellisen neuvoston” puheenjohtaja José Miró Cardona erosi ja syytti Yhdysvaltain hallitusta Kuuban puolesta käydyn taistelun sabotoimisesta.
– Jäljellä on vain yksi tie – väkivalta – ja me seuraamme sitä, Cardona julisti.
Entinen havannalainen kasinopomo ja kuubalaismafian johtaja Santo Trafficante oli tehnyt yhteistyötä CIA:n kanssa Castron murhayrityksissä ja ehdotti nyt kuubalaisille kumppaneilleen, että Kennedy pitäisi hoidella.
JFK:n ammuttiin 22.11.1963. Heti sen jälkeen esiteltiin Castroon viittaavia johtolankoja, jotka hylättiin myöhemmin.
Johnson ei neuvotellut
JFK:n ja Castron viestinviejänä toiminut ABC-uutiskanavan Lisa Howard sekä useat muut henkilöt puolestaan kertoivat, että Castro vetosi heihin neuvotteluyhteyden saamiseksi Kennedyn seuraajaan Lyndon B. Johnsoniin. Tämä kuitenkin torjui lähentymisen.
Johnson kieltäytyi jatkamasta liennytystä, koska FBI oli kertonut hänelle, että JFK:n ampumisesta syytetty Lee Harvey Oswald saattoi olla Kuuban agentti – vaikka hänet tunnettiin Castron vastustajana.
Oikeusministerinä toiminut isäni piti Kuuban-matkojen rajoittamista yhteensopimattomana perinteisten amerikkalaisten vapauksien kanssa. Hän painosti veljensä kuoleman jälkeen ulkoministeriötä selvittämään, ”olisiko Yhdysvaltain mahdollista elää Castron kanssa.”
Robert Kennedyn mielestä matkustuskiellon poistaminen olisi ollut vapauden ihanteiden mukaista ja samalla näpäytys Berliinin muurin rakentajille ja kommunistimaiden matkustusrajoituksille.
Ulkoministeri Dean Rusk sulki isäni ulos ulkopoliittisista keskusteluista, joihin hän oli veljensä valtakaudella osallistunut aktiivisesti.
Yli 50 vuoden viive
CIA jatkoi Johnsonin tietämättä yrityksiään murhata Castro.
Vuonna 1978 Castro kertoi Kuubassa vierailleille yhdysvaltalaisille kansanedustajille, että presidentti Kennedy oli ennen kuolemaansa muuttamassa Kuuban-politiikkaansa. Castro myönsi JFK:n olleen merkittävä mies ja Kuuballe ”kunnioitettava vihollinen”.
Toimittaja ja diplomaatti William Attwood kuului Castron ja JFK:n välikäsiin.
– Jos murhaa ei olisi tapahtunut, olisimme todennäköisesti päässeet neuvottelemaan suhteiden normalisoinnista, hän sanoi jälkikäteen.
Nyt, yli 50 vuotta myöhemmin, olemme vihdoin luopumassa harhaan johdetusta politiikasta, joka ei ole edistänyt Yhdysvaltain kansainvälistä johtoasemaa tai ulkopoliittisia etuja.
Robert F. Kennedy Jr on Pace-yliopiston ympäristöoikeuden professori, toimii monissa ympäristöjärjestöissä ja toimittaa radiossa Ring of Fire -ohjelmaa.
lehti 