Minskin uusi sopimus antaa Venäjän tukemille separatisteille paljon vaikutusvaltaa Ukrainaa kohtaan, kirjoittavat Ulkopoliittisen instituutin tutkijat András Rácz ja Sinikukka Saari instituutin perjantaina julkaisemassa artikkelissa.
Kirjoittajien mukaan sopimus voi tarjota toimivan alustan kaikkia osapuolia tyydyttävälle poliittiselle ratkaisulle, jos se pannaan täytäntöön. Jos sitä ei panna täytäntöön, sotatoimien käynnistyminen uudelleen on hyvin todennäköistä.
Muodollisesti Minskissä torstaina sovittua asiakirjaa eivät allekirjoittaneet valtionpäämiehet vaan kolmen osapuolen kontaktiryhmä (jossa ovat mukana Ukrainan, Venäjän ja Etyjin edustajat) sekä Donetskin ja Luhanskin separatistijohtajat.
Epäsuora menettelytapa tarjosi Kiovalle mahdollisuuden tehdä sopimus separatistien kanssa ilman, että sen tarvitsi muodollisesti tunnustaa heitä virallisiksi neuvotteluosapuoliksi.
Kolmestatoista kohdasta koostuva asiakirja viittaa separatistialueisiin ”tiettyinä Donetskin ja Luhanskin hallintoalueiden (oblast’) osina”, eli sanamuoto on sama kuin syyskuun 2014 Minskin sopimuksessa. Sopimuksessa ei käytetä separatistien alueille itse antamia nimiä (Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat) eikä myöskään venäjänkielistä Novorossija-termiä.
Tämä on tutkijoiden mukaan voimakas signaali siitä, että yksikään sopimusosapuoli ei kyseenalaista alueiden kuulumista Ukrainalle.
Vahvisti aluemuutokset
Tutkijat pitävät edistyksenä, että tällä kertaa lausekkeet humanitaarisesta avusta, vankien vaihdosta ja tulitauosta ovat konkreettisempia ja yksityiskohtaisempia kuin syyskuun sopimuksessa ja niissä on selkeät ajalliset takarajat.
Kirjoittajien mukaan yksi keskeisistä ongelmista sopimuksessa on se, että tulitauko astuu voimaan vasta lauantain vaihtuessa sunnuntaiksi. Siksi kiivaat taistelut Debaltsevesta jatkunevat.
Toiseksi: vaikka sopimuksessa selostetaan raskaan aseistuksen poisvetämistä erittäin yksityiskohtaisesti, siinä ei puhuta lainkaan maajoukkojen poisvetämisestä. Tämä tarkoittaa, että Kiova käytännössä hyväksyi separatisteille syyskuun jälkeen kärsimänsä alueelliset tappiot, mukaan lukien Donetskin lentokentän hallinnan.
Tutkijat huomattavat, että – luultavasti vahingossa – sopimus todistaa Venäjän suoran sotilaallisen osallistumisen konfliktiin. Poisvedettävien raskaiden aseiden joukossa on mainittu Tornado-S -raketinheitinjärjestelmä, joka otettiin käyttöön Venäjällä vuonna 2012, eikä sitä käytä mikään muu valtio,
Torjuu ”jäätyneen konfliktin”
Kolmas huolenaihe tutkijoilla on se, että sopimus koplaa valtiorajan hallinnan ja perustuslailliset muutokset toisiinsa. Ukrainan on tehtävä perustuslakiuudistus ja hajautettava valtiovaltaa vuoden loppuun mennessä yhteistyössä separatistialueiden edustajien kanssa.
Tämä antaa separatistijohtajille käytännössä veto-oikeuden Ukrainan perustuslakiuudistukseen ja antaa siten alueiden päätukijalle Venäjälle huomattavasti vaikutusvaltaa Ukrainan perustuslakiin.
Myös Venäjän vastaisen rajan siirtyminen Ukrainan hallintaan on ehdollinen perustuslakiuudistuksen toteutukselle.
Sopimuksessa mainitaan tarpeesta pitää paikallisvaalit Itä-Ukrainassa, mutta niiden ajoitusta ei määritellä sen tarkemmin.
Moskovan näkökulmasta separatistien ”veto-oikeus” takaa Rácsin ja Saaren mukaan sen, että Donbassin intressit tullaan ottamaan huomioon. Mutta toisaalta separatistit eivät voi väärinkäyttää asemaansa lähes loputtomiin ja luoda ”jäätynyttä konfliktia”, sillä jos uusi perustuslaki ei tule voimaan, vanha perustuslaki pysyy voimassa.
uutiskirje 
