Uusliberalistien sitkeänä unelmana näyttäisi olevan maailman muokkaaminen suureksi työverstaaksi, jossa tuotetaan yhä enemmän entistä halvemmalla. Samaan aikaan kaikkea pitäisi olla yhä niukemmin saatavilla, jotta hinnat ja voitot voitaisiin maksimoida. Lopputuloksena ovat täpötäydet markkinat ja entistä ostovoimattomammat kuluttajat.
Tampereen yliopiston taloustieteen professorin Hannu Laurilan (s. 1956) mukaan talouspolitiikka pitää nähdä laajemmin kuin pelkkänä suhdannepolitiikkana tai taantuman tappamisena.
– Kaikilla poliittisilla päätöksillä, jotka vaikuttavat yritysten ja kansalaisten mikrotason toimintaan, on myös makrotaloudellista merkitystä.
Yhteiskunta tekee aina pitemmän tähtäimen investointeja kuin yhden alan yritys.
Laurila huomauttaa, että toteutettavaan talouspolitiikkaan vaikuttavat aina myös ideologiset virtaukset. Uusliberalistinen virtaus on ollut yleismaailmallisesti vallalla viimeiset 40 vuotta.
– Suomessa markkinoiden sääntelyn purku aloitettiin Holkerin hallituksen kaudella. Se muuttui itsepintaisemmaksi ja sinnikkäämmäksi Ahon ja Lipposen hallituskausilla, ja näyttää jatkuvan edelleen.
Laurilan mukaan Suomessa edes taantumaa ei ole pyritty tappamaan. On toteutettu ainoastaan talouskuripolitiikkaa ilman, että olisi vaivauduttu tekemään taantumasta analyysia. Myöskään elvytystä ei ole tehty.
– Todellista elvytystä ja aktiivista finanssipolitiikkaa ei ole Suomessa toteutettu koskaan. 1960–80-luvuilla toimi talouden automaattinen stabilisointi, kun hyvinvointivaltio ja progressiivinen verotus tasasivat kulutusta yli suhdanteiden.
Kreikan mahdollisuudet
Laurilan mukaan kansantalous on samantapainen kestävä kokonaisuus kuin kotitalouskin. Sen on oltava kunnossa pitkällä tähtäimellä ja se ei saa syödä enemmän kuin tienaa. Kansantalous ei ole kuitenkaan sama kuin julkinen talous. Julkinen sektori puuhaa sellaisten pitkäaikaisten ja sukupolvet ylittävien investointien parissa, joiden pitkäaikaistuotto on huikeasti korkeampi kuin yhdenkään yksityisen sektorin toimijan.
– Tärkein kysymys on se, mihin julkista velkaa käytetään. Kotitalouden sijaan vertaisin valtiota mieluummin pitkällä tähtäimellä investoivaan suuryritykseen, koska yhteiskunta tekee aina pitemmän tähtäimen investointeja kuin yhden alan yritys. Esimerkiksi IT-alan synnytti julkinen talous eikä mikään yksityinen yritys. Poliitikot ovat tehneet ja tekevät kasvua ja innovaatioita.
Laurila suomensi viime keväänä opiskelijatyöryhmänsä kanssa kreikkalaisen taloustieteilijä Gianis Varoufakisin teoksen Maailmantalouden Minotauros (Vastapaino). Syrizan vaalivoiton myötä Varoufakisista tuli Kreikan valtiovarainministeri.
Millaiset mahdollisuudet mielestäsi Kreikassa on kääntää talouden kurssia?
– Jää nähtäväksi, kääntyykö Kreikan talous parempaan suuntaan. Kreikka kun on eräänlainen Venäjän miniatyyri, jonka vientimarkkinat ovat hyvin kapea-alaiset. Syrizan olisi kyettävä hävittämään oligarkia, puhdistettava byrokratia korruptiosta, murrettava median valta ja päästävä ulkomaisten pankkien ikeestä. Aikaisemmin sovittujen lainojen siirrossa Syrizan edustajat osoittautuivat pelimiehiksi ja saivat lyhytaikaisen helpotuksen akuuttien ongelmien ratkaisemiseen. Voi olla mahdollista päästä tästä eteenpäin ainakin nyt, kun Syrizan takana on vielä vahva kansan tuki.
Rahan keskittyminen
Laurila muistuttaa, että Välimeren maissa vakaan hallinnon vaikutus ja ote on ohut ja hauras. Näille uudistuksille pitäisi EU-maiden antaa aikaa, eikä ajaa Syrizaa nurkkaan heti alkumetreillä. Seuraavat vaihtoehdot kun ovat äärioikeisto ja sotilasjuntta.
– Euroalueessa pysymisen ehtona on sisäinen devalvaatio. Talouden ulkoisen tasapainon on oltava kunnossa lisävelkaantumisen estämiseksi. EU:n pitäisi kohdella Syrizaa silkkihansikkain.
Laurilan mukaan Varoufakisin ajattelu lähtee siitä, että globaalissa taloudessa on aina yli- ja alijäämämaita. Se on pitemmän päälle kestämätöntä.
– Maailmanlaajuinen ja yhteiskuntien sisäinen eriarvoistuminen on kapitalisteille itselleen pahin uhka, kun köyhät eivät kykene heitä enää rikastuttamaan. Kuten Paavo Haavikko totesi: ”Kaikki maailman raha kulkee köyhien käsien kautta, jos ei kulkisi ei sillä olisi mitään arvoa.”
– Kun raha keskittyy yksiin käsiin, siinä on vaarana, että parhaat sijoituskohteet ovat reaalitalouden sijaan finanssialalla, jossa nopeimmat voitot kerätään. Tämä reaalitalouden ja finanssimarkkinoiden erkaantuminen on kapitalismin ainainen ongelma ja talousromahdusten syy.
Faktojen syy
Laurilan mukaan vasemmistoliitto on oikeilla jäljillä vaatiessaan vaaliohjelmassaan yhtenäistä tuloverotusta, jossa kaikkia tuloja verotetaan progressiivisesti olipa kyse työ- tai pääomatulosta.
– Lisäksi maa- ja metsätalous on saatava kiinteistöveron piiriin. Tämän verorälssin purkamisen myötä myös maaseutukunnat pääsisivät talousongelmistaan. Mutta nykyisessä ilmapiirissä nämä puheet ovat tuuleen huutamista.
– Näyttää olevan niin, että se on faktojen vika, jos ne eivät pidä yhtä uusliberalististen ajatusten kanssa.
Yanis Varoufakis: Maailmantalouden Minotauros. Suomentanut Hannu Laurila ja työryhmä. Vastapaino 2014. 299 sivua.
lehti 