”Kohu kertoo enemmän suomalaisen turvallisuuspolitiikan johtajuusvajeesta tai ainakin työnjaon epäselvyydestä. Ehkä se voi kertoa jotain myös luottamuksesta eri toimijoiden välillä.”
Näin arvioi Pohjoismaiden puolustusministerien yhteistä kirjoitusta Itä-Suomen yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen tutkija Miika Raudaskoski Politiikasta.fi-verkkolehdessä . Hän on tohtorikoulutettava Russian and Border Studies –tohtoriohjelmassa.
Kirjoituksesta nousi kohu, koska puolustusministeri Carl Haglund (r.) ei kertonut siitä etukäteen ulkopoliittiselle johdolle. Presidentti Sauli Niinistö on kommentoinut asiaa lyhyesti, että asiasta olisi ollut hyvä keskustella ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa.
”Vahvistaa pitkän linjan”
Raudaskosken mielestä kirjoitus on pitkälti toteava. Hänen mielestään se ei ole ”missään nimessä hyökkäävä tai provokatiivinen teksti Pohjoismaiden puolustusyhteistyön tiivistämisestä”.
Toisin kuin mediakohun ja Venäjän ärähdyksen perusteella voisi olettaa, se ei Raudaskosken mukaan ole myöskään Nato-kannanotto:
”Päinvastoin, se vahvistaa Suomen ja Ruotsin parin vuosikymmenen puolustuspoliittisen linjan yhden peruskiven – kansainvälisen yhteistyön Naton kanssa. Kirjoitus toteaa, että pohjoismainen yhteistyö täydentää EU:n ja Naton piirissä tehtävää turvallisuuden vahvistamista. Näin yhteispohjoismaista yhteistyötä voi pitää loogisena jatkumona kahdenväliselle toiminnalle Ruotsin kanssa.”
”Karavaanilla ei johtajaa”
Mistä kirjoitus ja etenkin sen vastaanotto sitten tutkijan mielestä kertoo? Raudaskosken mielestä Suomen turvallisuuspoliittisessa johdossa vallitsevasta jonkinasteisesta luottamuspulasta ja sekaannuksesta.
”Toimijoilla ei ole tietoa toistensa tekemisistä ja karavaanilta tuntuu puuttuvan johtaja. Tällainen sekavuus ruokkii epävarmuutta Suomen turvallisuuspoliittisen linjan perusteista.”
Raudaskosken mukaan kiristynyt kansainvälispoliittinen tilanne on saanut suomalaiset poliitikot ja median varpailleen.
”Venäjään ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviä kysymyksiä seurataan mikroskoopilla, pieneenkin epäloogisuuteen tai ristiriitaan tartutaan. Voi pitää sikäli huolestuttavana, että Suomen poliittisessa johdossa näyttää olevan tällaisia epäloogisuuksia ja ristiriitoja.”
Kun yhteistä luottamusta ei ole, monenlaiset spekulaatiot ja teoriat ovat mahdollisia. Kohujen paisuessa alkuperäinen kysymys on vaarassa unohtua, kirjoittaa Raudaskoski.
lehti 