Työurasuunnittelu ja ikäjohtaminen nousevat merkittävään rooliin meneillään olevassa työelämän murroksessa, arvioi Kuntien eläkkeistä huolehtivan Kevan työelämäpalvelujen johtaja Pauli Forma.
Kevan ja työeläkevakuuttajat Telan viime viikolla julkistaman tutkimuksen mukaan työn iloa ja tyytyväisyyttä koetaan vähemmän vanhemmissa ikäluokissa.
– Parissa muussakin tutkimuksessa on ilmennyt, että työn ilo hiipuu työuran loppua kohti. Se osoittaa, että ikäjohtamisessa on vielä paljon tekemistä. Näinhän ei kävisi, jos toiminta olisi onnistunutta.
Ilmiö liittyy Forman mukaan moneen asiaan, kuten ikääntyvien työntekijöiden arvostukseen ja työssä tapahtuviin muutoksiin.
Ikäohjelmia ja työuraohjelmia on Forman mukaan viime vuosina kehitetty ja niistä on saatu hyviäkin tuloksia. Esimerkiksi EU:n komissio palkitsi Helsingin kaupungin vuonna 2012 parhaan ikäjohtamisen työpaikkana.
Helsingissä on keskitytty työkykyyn, työaikojen joustavuuteen, koulutukseen ja työyhteisöjen kehittämiseen.
”Luonnollinen poistuma” säästökeinona
Ikäjohtaminen ja työurasuunnittelu nousevat erityisen tärkeäksi kunnallisen työelämän murroksessa. Yli puolet kuntien nykyisestä henkilöstöstä siirtyy eläkkeelle vuoteen 2025 mennessä. Vuosittain jää eläkkeelle 16 000 – 17 000 kunnan palkollista.
KT Kuntatyönantajien mukaan 80 prosenttia kunnista on hyödyntänyt eläkepoistumaa säästökeinoja.
Forma pitää ”luonnollista poistumaa” huonona säästökeinona. Se kohdistuu harvoin ”oikein” organisaation ja palvelujen kehittämisen kannalta.
Osaavia käsiä lähtee joukoittain eläkkeelle esimerkiksi henkilöstöpulan ja sen aiheuttaman kiireen vaivaamista terveyspalveluista, kun väkeä olisi tarpeen vähentää hallinnosta.
– Tarvitaan ennakoivaa otetta ja useamman vuoden yli ulottuvaa näkymää kunnan palvelujen ja henkilöstötarpeen kehittymisestä.
Vaikea yhtälö
Palvelutuotannon tarpeiden, henkilöstökehityksen ja säätöpaineiden yhdistäminen on Forman mukaan vaativa tehtävä. Lisäksi pitää ennakoida, mitä palveluja tulevaisuudessa suoritetaan kunnan omana työnä ja mitä ulkoistetaan.
– Tehtävää vaikeuttaa myös, että aikajänteet ovat hyvin erilaisia. Hyvä henkilöstöpolitiikka ja hyvä henkilöstösuunnittelu ovat pitkäjänteistä työtä. Taloudelliset tarpeet voivat puolestaan pakottaa säästöihin hyvinkin nopeasti.
Yksi ongelma on Forman mukaan, ettei harkintaa tehdä yhdessä, jolloin erilaiset tarpeet eivät kohtaa suunnittelussa.
– Esimerkiksi henkilöstöhallinto ei ole niin strategisessa roolissa, kuin sen pitäisi olla.
lehti 