Nykyään Heinolan kaupunkiin kuuluvan Paason kylän pienviljelijät ovat olleet vahvasti yhteistoimintahenkisiä. Tänä vuonna 50-vuotisjuhliaan viettänyt pienviljelijäyhdistys rakensi 70-luvun alussa talkoovoimin viljankuivaamon viljelijöiden yhteiskäyttöön.
– Kun puimurit yleistyivät, viljan kuivaaminen riihessä ei enää oikein onnistunut. Tarvittiin tehokkaampaa kuivuria, Seppo Lampinen kertoo.
Seppo Lampisesta tuli maatalousyrittäjä sukupolvenvaihdoksen myötä vuonna 1982. Tilalla on 15 lypsylehmää ja kymmenkunta päätä muuta karjaa, joiden ruokkimiseksi kasvatetaan kauraa ja nurmea. Oman tilan töiden ohessa isäntä käy puimurin kanssa töissä myös muualla.
– Tänä vuonna puintitöitä on seitsemässä kylässä, edelliskesänä peräti yhdeksässä.
Pienviljelijäyhdistyksen aikoinaan rakentama kuivaamo on Lampisen tilalle hyvin tärkeä laitos.
– Itselle kuivurin rakentaminen olisi iso investointi. Vaikeaa olisi saada lupiakin ja sijoituspaikkaa, kun sitä pidetään vähän herkkä syttymään.
Aktiiviviljelijät
vähissä
Pienviljelijäyhdistyksen kuivurissa on käytössä kuivauslavat sekä vähän myöhemmin hankittu uudempi siilokuivuri. Kosteuden poistamiseksi viljasta kuivuria lämmitetään polttoöljyllä.
– Kuivausaika on kolmesta kymmeneen tuntiin riippuen viljan kosteudesta. Kauraa on helpompi kuivata kuin ohraa. Myös ruis on hidas kuivumaan. Siilokuivuri on puolet tehokkaampi. Siihen menee 85 hehtoa kerralla, kun lavoille voi levittää vain 40 hehtolitraa. Molempia käytetään yhtä aikaa.
Aktiiviviljelijät ovat Paason kylälläkin käyneet vähiin. Neljä viljelijää on nyt vuokrannut pienviljelijäyhdistyksen laitoksen yhteiseen käyttöönsä.
– Aikaisemmin yhdistyksestä oli talkoolainen töissä kuivurilla. Nykyään jokainen hoitaa työn itse. Siellä on oltava paikalla kaiken aikaa, vaikka se tutuukin vähän ajan tuhlaukselta. Korkeintaan voi kahvilla käväistä kotona. Se on niin paloherkkä laitos, että jatkuvasti on silmällä pidettävä.
Kuivaamon alakerran seinustalla roikkuu pahvisia nimilappuja, joita viljelijät ovat käyttäneet omien siilojensa merkkaamiseen. Yhteiskäyttö on edellyttänyt viljelijöiltä yhteistyökykyä ja sovitteluhalua.
– Jokaisen pitää vähän joustaa. Meillä yhteistyö on sujunut hyvin, Lampinen vakuuttaa.
Puimaan päästy
normaaliaikaan
Seppo Lampisen mukaan kulunut kesä on ollut viljelijän kannalta hyvä säiden osalta.
– Vilja pysyi hyvin pystyssä, kun ei ollut kovia sateita. Puimaan meillä päästiin ihan normaaliin aikaan. Kaura on nyt jo kuivumassa.
Viime tiistaina puintityöt olivat Lampisen osalta suunnilleen puolivälissä. Hyviä puintipoutia isäntä vielä kaipasi lisää.
Kylällä 2000-luvun alusta vakituiseen asunut peltiseppä Mauri Nieminen pitää puoli vuosisataa toiminutta yhdistystä kyläläisten kannalta tärkeänä.
– Pienviljelijäyhdistys on toiminut täällä tavallaan kyläyhdistyksenä. Minäkin olen ollut yhdistyksen jäsenenä tavallaan aatteen vuoksi, vaikka olemme vaimon kanssa viljelleet vain perunaa ja porkkanaa omaan tarpeeseen. Yhdistyksen väeltä on saanut aina apua kun on tarvinnut.
Rahat hankittiin
tansseja pitämällä
Nykyään pienviljelijäyhdistyksen jäsenet ovat hajaantuneet ympäri Suomen ja toiminta on hiljentynyt. Jäseniä on nykyään reilu 50. Aikoinaan pienviljelijäyhdistys piti Koskiorannan tanssilavaa yhdessä SKDL:n yhdistyksen kanssa.
– Tansseja pidettiin 80-luvun alkupuolelle asti. Perjantai-iltaisin myytiin jopa 400–500 lippua. Tansseista hankituilla rahoilla yhdistys rakensi myös tämän kuivurin. Porukan yhteistoiminta on ollut ihailtavaa, Nieminen kehuu.
Yhdistyksen kuivurin tulevaisuus on hieman epävarma. Laitos on vuokratontilla ja vuokrasopimus päättyy vuonna 2011. Mauri Nieminen ja Seppo Lampinen toivovat sopimukselle jatkoaikaa, jotta kuivuri voisi toimia niin pitkään, kun viljelijöillä on sille tarvetta.
Pienviljelijäyhdistyksen puolivuosisataisen toiminnan kunniaksi Lampinen ja Nieminen kävivät kesken viljankuivauksen istuttamassa Suomen oloissa vielä harvinaisen japaninhemlokki-havupuun Taavettilan talon pihamaalle, jossa yhdistyksen perustamisesta aikoinaan päätettiin.
n
Vilja kuivaksi
Entisaikaan viljalyhteet kuivattiin riihessä, jota lämmitettiin kivisen kiukaan tai savu-uunin avulla.
Nykyään, kun vilja puidaan puimakoneella, suurin osa viljasadosta kuivataan erilaisilla lämminilmakuivureilla.
Lisäksi käytössä on kylmäilmakuivaamoja, joissa suuria määriä ulkoilmaa puhalletaan viljakerroksen läpi.
Viljan kuivaus parantaa sen säilyvyyttä ja estää viljaa pilaavien homeiden kasvua.
uutiskirje 
