Euroopan osuus pakolaisista vähentynyt
Vuonna 2014 maailmassa oli paossa 59,5 miljoonaa ihmistä.
Omassa maassaan oli paossa 38,2 miljoonaa. Varsinaisen pakolaisaseman saaneita oli 19,5 miljoonaa. Turvapaikanhakijoita oli 1,8 miljoonaa.
Eniten pakenevia ihmisiä oli Turkissa (1,59 milj.), Pakistanissa (1,51), Libanonissa (1,15), Iranissa (982 000), Etiopiassa (660 000) ja Jordaniassa (654 000).
Eniten paossa oli syyrialaisia (7,6 milj.), afganistanilaisia (3,88) ja somalialaisia (1,1). Syyrian luvuksi arvioidaan nyt 11,6 miljonaa. Heistä ulkomaille on paennut neljä miljoonaa.
Puolet pakenevista on naisia ja puolet lapsia.
Paossa olevista 86 prosenttia on vähemmän kehittyneissä maissa ja 14 prosenttia varakkaissa maissa. Kymmenen vuotta sitten varakkaiden maiden osuus oli 30 prosenttia.
Paenneista kotimaahansa pääsi palaamaan vähemmän ihmisiä kuin kertaakaan vuoden 1983 jälkeen.
Lähteet: UNHCR ja USAID
Keskiluokka pakenee Eurooppaan
Turvapaikkaa Euroopasta hakee usein maansa keskiluokan jäsen. Matkaan menee paljon rahaa, jota ei köyhällä ole.
Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen katastrofiavun päällikkö Andreas von Weissenberg kertoo, että matka Eurooppaan esimerkiksi Lähi-Idästä tai Afrikasta maksaa merkittäviä summia.
Osa rahasta menee salakuljettajien palkkioon, osa elämiseen matkan aikana.
Köyhät jäävät lähemmäs omaa maataan.
Tärkeintä jäädä eloon
Kun ihminen lähtee vaikka Syyriasta, hänelle tärkeintä on jäädä eloon. Ajatus määränpäästä syntyy matkan varrella.
Osa pakolaisista päätyy pakolaisleireille. Ne ovat ankeita paikkoja. Niissä on tarjolla rajoitettu terveydenhoito ja paljon rikollisuutta.
Leirillä voi tulla vastaan sukulainen tai tuttu, joka ehdottaa lähtöä esimerkiksi Eurooppaan. Matkasuunnitelman voi tehdä, mutta reissu voi viedä minne vain.
Weissenberg tapasi aikoinaan Namibiassa pakolaisleirillä Sudanista lähteneen miehen, joka oli tehnyt matkaa ainakin kuusi vuotta ja tuhansia kilometrejä pitkin Afrikkaa pakolaisleiristä toiseen.
Ennuste on lohduton.
Maanpuolustuskorkeakoulun tutkijaupseeri, kapteeni Antti Paronen uskoo, että Eurooppa pyytää 10–15 vuoden sisällä maita Lähi-Idässä ja Afrikassa rakentamaan muureja. Niiden avulla maat estäisivät pakolaisia ja turvapaikanhakijoita saapumasta Eurooppaan.
Yhdysvaltain presidenttiehdokas Donald Trump haluaa Meksikon rakentavan muurin Yhdysvaltain vastaiselle rajalle siirtolaisten tulon estämiseksi. Samasta syystä Unkari on rakentamassa aitaa Serbian rajalleen.
Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden akatemiaprofessori Martti Koskenniemi kutsuu suunnitelmia idioottimaisiksi.
Aikoinaan kaupunkien ympärille tehtiin muureja vihollisia vastaan.
Kapteeni Parosen mukaan pakolaisten suuren määrän takana on kaksi isoa asiaa: konfliktit ja ilmastonmuutos. Ne nivoutuvat yhteen.
Konfliktien määrä lisääntyy Parosen mielestä kahdesta syystä. Ensiksi, nykyiset konfliktit laajenevat monien osapuolien vuoksi. Syyrian sodassa on laskettu olevan tuhat osapuolta.
Tämä vaikuttaa siihen, että monet nuoret miehet eivät sodi. He eivät tiedä, kenen puolella pitäisi olla.
Monessa konfliktissa syntyy sotimisen ja väkivallan kierre. Afganistanissa ja Somaliassa on ollut levotonta vuosikymmeniä. Isis puolestaan levittää levottomuuksia ja sotaa useissa maissa.
Toiseksi, pieniä konflikteja tulee lisää.
Uppsala Conflict Data Program (UCDP)
luettelee sodiksi vain sellaiset, joissa on kuollut vähintään tuhat ihmistä vuodessa. Muut konfliktit luokitellaan pieniksi. Tällainen on käynnissä esimerkiksi Perussa.
Sekä isojen että pienten konfliktien syttymisen syitä on valtavasti, esimerkiksi etniset ja uskontoon pohjautuvat kiistat.
Taustalla kolonialismi ja kylmä sota
Konfliktien taustalla olevat asiat periytyvät kaukaa. Koskenniemen mukaan Eurooppa loi Afrikkaan ja muualle maailmaan siirtomaavaltaherruuden aikana äärimmäisen epätasa-arvon.
Myöhemmin alkoi ja loppui kylmä sota. Maailma muuttui, kun Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välinen kaksinapainen maailma lakkasi olemasta 1990-luvun alussa.
Antti Paronen kertoo, että moni entinen suurvallan liittolainen jäi ilman tukea. Näissä maissa on syntynyt konflikteja eri osapuolten välille.
Pakolaismäärä moninkertaistuu
Tilanne pahenee hurjasti ilmastonmuutoksen vuoksi.
Paronen huomauttaa, että nykyään osa pakolaisista maailmalla lähtee kotiseudultaan esimerkiksi vedenpuutteen takia. Ilmastonmuutos voi aiheuttaa lisää konflikteja.
Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan maailmassa on nyt runsaat 60 miljoonaa pakolaista.
UNHCR arvioi, että kotipaikkansa olisi ilmastonmuutoksen takia joutunut hylkäämään 20 miljoonaa ihmistä vuoteen 2008 mennessä. Yleisen arvion mukaan ilmastopakolaisia olisi 200 miljoonaa vuonna 2050. Aika näyttää, onko arvio alimitoitettu.
Kaikki haluavat paljon enemmän
Koskenniemen mukaan asioita voisi korjata kahdella tavalla. Ensiksi, Euroopan unionin pitäisi laittaa paljon lisää rahaa konfliktienratkaisuun.
Koskenniemi huomauttaa, että perussuomalaisten Timo Soinin ja hänen eurooppalaisten kumppaneidensa aikakaudella tällaista ei ole näköpiirissä. Akatemiaprofessori parahtaa, että kaiken huipuksi Suomen hallitus vähentää kehitysyhteistyörahoja.
Toiseksi, asioita voisi korjata muuttamalla ajattelutapaa esimerkiksi taloudessa, kulutuksessa ja politiikassa. Tällaisesta ei Koskenniemen mukaan ole maailmassa merkkejä.
Maailma kilpailee vähistä resursseista. Koskenniemi toteaa, että kaikille tuntuu kuuluvan enemmän kuin mitä heille oikeasti kuuluu.
Armeijat varautuvat vanhoihin sotiin
Konflikteja on vaikeaa lopettaa sotilaallisesti.
Aikoinaan kaksi valtiota soti toisiaan vastaan. Nykyisten armeijoiden tarkoitus onkin turvata maata toisen maan hyökkäykseltä.
Perinteisiä sotia ei ole, vain jäätyneitä konflikteja. Sellaiseksi Paronen laskee esimerkiksi Etelä-Korean ja Pohjois-Korean välisen tilanteen, jota kummankaan ei ole etujensa mukaista päästää avoimeksi sodaksi.
Pitäisi valita tuettavia sotia
Parosen mukaan sotilaallinen väliintulo sotaan toimi viimeksi hyvin Nato-johtoisessa KFOR-operaatiossa Kosovossa vuonna 1999.
Jos sotilaallista voimaa haluttaisiin käyttää, syntyy poliittinen ja moraalinen ongelma.
Kansainvälisen yhteisön pitäisi löytää osapuoli, jota tukea. Esimerkiksi Syyriassa ei tällaista ole. Monessa konfliktissa kaikki osapuolet ovat syyllistyneet kyseenalaisiin toimiin.
Rauhanturvaaminen ei oikein toimi. Parosen mielestä sen aika alkaa olla ohi.
Pakolaisuudesta pienen kunnan näkökulmasta KU:n verkkolehdessä lauantaina kello 13.
Euroopan osuus pakolaisista vähentynyt
Vuonna 2014 maailmassa oli paossa 59,5 miljoonaa ihmistä.
Omassa maassaan oli paossa 38,2 miljoonaa. Varsinaisen pakolaisaseman saaneita oli 19,5 miljoonaa. Turvapaikanhakijoita oli 1,8 miljoonaa.
Eniten pakenevia ihmisiä oli Turkissa (1,59 milj.), Pakistanissa (1,51), Libanonissa (1,15), Iranissa (982 000), Etiopiassa (660 000) ja Jordaniassa (654 000).
Eniten paossa oli syyrialaisia (7,6 milj.), afganistanilaisia (3,88) ja somalialaisia (1,1). Syyrian luvuksi arvioidaan nyt 11,6 miljonaa. Heistä ulkomaille on paennut neljä miljoonaa.
Puolet pakenevista on naisia ja puolet lapsia.
Paossa olevista 86 prosenttia on vähemmän kehittyneissä maissa ja 14 prosenttia varakkaissa maissa. Kymmenen vuotta sitten varakkaiden maiden osuus oli 30 prosenttia.
Paenneista kotimaahansa pääsi palaamaan vähemmän ihmisiä kuin kertaakaan vuoden 1983 jälkeen.
Lähteet: UNHCR ja USAID
Keskiluokka pakenee Eurooppaan
Turvapaikkaa Euroopasta hakee usein maansa keskiluokan jäsen. Matkaan menee paljon rahaa, jota ei köyhällä ole.
Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen katastrofiavun päällikkö Andreas von Weissenberg kertoo, että matka Eurooppaan esimerkiksi Lähi-Idästä tai Afrikasta maksaa merkittäviä summia.
Osa rahasta menee salakuljettajien palkkioon, osa elämiseen matkan aikana.
Köyhät jäävät lähemmäs omaa maataan.
Tärkeintä jäädä eloon
Kun ihminen lähtee vaikka Syyriasta, hänelle tärkeintä on jäädä eloon. Ajatus määränpäästä syntyy matkan varrella.
Osa pakolaisista päätyy pakolaisleireille. Ne ovat ankeita paikkoja. Niissä on tarjolla rajoitettu terveydenhoito ja paljon rikollisuutta.
Leirillä voi tulla vastaan sukulainen tai tuttu, joka ehdottaa lähtöä esimerkiksi Eurooppaan. Matkasuunnitelman voi tehdä, mutta reissu voi viedä minne vain.
Weissenberg tapasi aikoinaan Namibiassa pakolaisleirillä Sudanista lähteneen miehen, joka oli tehnyt matkaa ainakin kuusi vuotta ja tuhansia kilometrejä pitkin Afrikkaa pakolaisleiristä toiseen.
lehti 