Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen avoin ”patistuskirje” korkeakouluille 27. lokakuuta on suututtanut tieteentekijät siinä määrin, että työtaistelutoimista on kuulunut puheita jopa yleisesti ottaen varovaisella yliopistokentällä.
Kansan Uutisten tietojen mukaan erilaisissa tehtävissä työskentelevät yksityishenkilöt useilta yliopistoilta ovat alkaneet koota nimilistaa kollegoista, jotka ovat valmiita työtaistelutoimiin, tilanteen niin vaatiessa vaikka lakkoon.
Kuluvalla hallituskaudella yliopistoilta ollaan viemässä noin 200 miljoonaa euroa ja Tekes-rahoituksesta 102 miljoonaa. Suomessa valtio rahoittaa yliopistojen tutkimusta suoraan 44 prosentilla, kun vastaava luku esimerkiksi Alankomaissa on 78 prosenttia.
”Ongelma tiivistyy kärjistäen siihen, että yliopistoja kohdellaan yrityksinä, mitä ne eivät tietenkään ole. Tästä puolestaan on syntynyt voimakas jännite yliopistoyhteisön sekä markkinauskoa tunnustavien poliittisten päättäjien ja virkamiesten välille”, analysoi tilannetta yhteiskuntatieteiden tohtori Jouni Tilli politiikasta.fi -sivustolla 29. lokakuuta.
Kyseisellä sivustolla tai Tillin kirjoituksella ei ole tekemistä niin sanotun lakkolistan kanssa.
Liittojohto ymmärtää turhautumista
Liitot suhtautuvat tilanteeseen odotetusti varovaisemmin kuin monet jäsenensä.
– Mitä tulee Professoriliiton toimintaan, toimimme lähtökohtaisesti niillä tavoilla ja tyylillä, mitkä meille sopivat. Olemme sitoutuneet työehtosopimuksiin ja toimimme niiden puitteissa, kommentoi Professoriliiton puheenjohtaja Kaarle Hämeri yleisiä työtaisteluhuhuja 3. marraskuuta. Nimien keruu varmistui myöhemmin.
Liiton toimintamalleilla hän viittaa esimerkiksi suurmielenilmaukseen 18. syyskuuta, jolloin monet ammattiliitot olivat myös lakossa.
– Liittona emme lähteneet siihen mukaan, mutta tuemme jäseniä kaikissa heidän valitsemissaan laillisissa toimintamalleissa. Itse näen, että liitto on sopinut työrauhan. Poliittinen mielenilmaus on tietysti mahdollinen, joskaan ei kaikkien tessien jäsenille.
Hämeri sanoo kuitenkin ymmärtävänsä hyvin erilaisia mielipiteitä ja turhautumista kentällä.
– Tähän asti on yritetty vaikuttaa kaikin normaalein keinoin, tavattu puolueiden edustajia, tehty hallitus- ja vaalitavoitteet, oltu sivistysvaliokunnan kuultavana ja tavattu opetusministeriä, hän luettelee joitain esimerkkejä.
– Pikkuhiljaa näyttää siltä, että näillä keinoilla ei ole pysyvää ja merkittävää vaikutusta. Mutta peli ei ole vielä pelattu, Hämeri sanoo viitaten aiheen eduskuntakäsittelyyn.
Hämerin mukaan yliopistolaisten liitot ovat kuitenkin onnistuneet siinä, että asia on ylipäänsä tullut julkisuuteen ja että siitä päättävät tietävät, mitä vaikutuksia päätöksillä on.
”Rahat pois ja huipulle ei vain toimi”
Opetusministerin paimenkirjeessä vaadittiin korkeakouluilta lisää tehokkuutta, vaikka rahoitus on jo jäljessä keskeisistä kilpailijamaista ja lisää leikkauksia tulossa. Tilli eritteli kirjoituksessaan myös Grahn-Laasosen tekstin retorisia keinoja, joista useimmat ovat ennestään tuttuja päivänpolitiikasta.
– Toisto on eräs tehokkaimmista retoriikan keinoista. Sen avulla on mahdollista istuttaa yleisöön mitä erikoisimpia näkemyksiä, joskus hyvinkin vaarallisia ja todellisuudesta irtautuneita, kuten totalitaristisen propagandan tehokkuus osoittaa.
Toiston lisäksi tekstistä huokuvat syyllistäminen, itserankaisun vaatimus sekä markkinoiden lakia vastaan rikkominen synneistä suurimpana.
”Ministeri perää kirjeessään vahvempia elinkeinoelämäyhteyksiä ja tutkimuksen kaupallistamista. Kuitenkin tutkimus- ja innovaationeuvoston viimeisimmän linjaraportin mukaan Suomi pitää OECD-maiden kärkeä yliopistojen ja yritysten yhteistyössä”, kirjoittivat Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto tiedotteessaan 28. lokakuuta.
Liitot kuvailivat paimenkirjettä loukkaavaksi. Niiden mielestä tehostamisen vaatiminen tilanteessa, jossa professorit tekevät vuodessa noin 2200 työtuntia virallisen 1600 tunnin kokonaistyöajan sijaan, opetus- ja tutkimushenkilöstön työsuhteista puolet on määräaikaisia ja monissa yliopistoissa käydään parhaillaan yt-neuvotteluja, on kohtuutonta.
”Kirjeessä halutaan väittää mustaa valkoiseksi. Rahat pois ja huipulle -yhtälö ei vaan toimi”, liittojen vastineessa todetaan.
lehti 