Uno Cygnaeuksen perustama maan ensimmäinen suomenkielinen opettajaseminaari aloitti Jyväskylässä vuonna 1863. Kun suomenkielistä opetusmateriaalia ei juurikaan ollut, sitä piti luoda. Laulu oli seminaarissa tärkeä oppiaine, sillä monet kasvatusoppineet olivat puhuneet laulun ihmismieltä jalostavasta vaikutuksesta. Vielä 1900-luvun alkupuolella koulujen laulu oli pääosin virrenveisuuta, mutta vähitellen laulujen valikoima monipuolistui.
Jyväskylän seminaarin joulujuhlat loivat Suomeen uudenlaista kuusijuhlaperinnettä. Kunniapaikalle seminaarin juhlasaliin tuotiin suurikokoinen kuusi, jonka ympärillä pidettiin puheita, esitettiin kuvaelmia ja laulettiin joululauluja. Kun suomenkielisiä joululauluja ei juurikaan ollut, niitä alkoi pian syntyä seminaarin lehtoreiden ja opiskelijoiden voimin.
Jyväskylästä valmistuneiden kansakouluopettajien mukana niin kuusijuhlaperinne kuin myös uudet sekä suomenkielisen tekstin saaneet joululaulut levisivät kaikkialle maan kansakouluihin. Koulujen kuusijuhlien myötä joululauluista tuli pian myös kaikkien suomalaisten kotien jouluperinnettä.
Kaikkein tuotteliain vanhojen suomalaisten joululaulujen tekijöiden joukossa on ollut Jyväskylän seminaarin järjestyksessään toinen musiikin lehtori Pekka Juhani Hannikainen, joka aloitti Uno Cygnaeuksen pestaaman E.A. Hagforsin seurajana työnsä Jyväskylässä, entisessä koulukaupungissaan vuonna 1887. Siitä alkoi 30 vuotta kestänyt kausi, jonka aikana P.J.Hannikainen antoi vahvat musiikilliset eväät suurelle joukolle suomalaisia kansakoulunopettajia. Tänä vuonna tuli kuluneeksi 150 vuotta Hannikaisen syntymästä ja 80 vuotta hänen kuolemastaan.
Seminaarin lehtorin työn ohessa Hannikainen aloitti Jyväskylässä myös laajan sävellystuotantonsa. Professori Matti Vainion kirjoittamassa, juuri ilmestyneessä P.J. Hannikaisen elämänkertateoksessa ( P.J. Hannikainen, Minerva Kustannus Oy) kerrotaan tuotteliaan lehtorin säveltäneen kolmen vuosikymmenen aikana noin 250 kuoro-, koulu- ja muuta laulua. Matti Vainio arvioi, että tuskin kenenkään toisen suomalaisen säveltäjän musiikkia on esitetty yhtä paljon ja yhtä säännöllisesti kuin Hannikaisen.
Vainio muistuttaa, että Hannikaisen tunnetuin musiikki on sävelletty nimenomaan lapsille ja lapset sitä myös ovat eniten esittäneet. Vainion mielestä P.J. Hannikainen on jäänyt turhaan suomen musiikin suurmiesten varjoon sen vuoksi, ettei tämä säveltänyt yhtään sinfoniaa, konserttoa, oopperaa tai muutakaan mainittavampaa ”oikeaa” orkesterisävellystä, vaan oli säveltäjänä vankasti yhden asian mies, laulujen tekijä.
Joulupukille tervehdyslaulu
Matti Vainion kirjoittaman kirjan liitteenä olevasta teosluettelosta on poimittavissa esiin myös Hannikaisen joululaulut, joista monet kuuluvat eittämättä tunnetuimpiin suomalaisiin joululauluihin. Ehkä kaikkein tutuin näistä on piirileikkilaulu Joulupukki, johon Hannikainen on tehnyt myös sanat. Joulupukki -laulu sai ensiesityksensä opettajaseminaarin mallikoulun juhlassa 1910-luvulla. Sen jälkeen tällä laululla on tervehditty joulupukkeja kohta vuosisadan ajan niin kouluissa kuin kodeissakin.
Kauneimpia ja rakastetuimpia Hannikaisen säveltämistä joululauluista ovat varmaankin Kautta tyynen vienon yön sekä Tuikkikaa, oi joulun tähtöset. Ensin mainittuun lauluun Hannikainen kirjoitti itse myös tekstin, jälkimmäisen laulun sanat ovat kansankoulunopettajaksi valmistuneen Elsa Koposen. Kauniita Hannikaisen säveltämiä joululauluja on myös Hiljaa, hiljaa helkkyellen, jonka sanatkin säveltäjä on mukaillut.
Tuttuihin Hannikaisen säveltämiin joululauluihin kuuluvat myös kahden seminaariopiskelijan sanoihin tehdyt laulut, Olli Vuorisen sanoittama Joulu, joulu, tullut on sekä runoilijana tunnetuksi tulleen J.H. Erkon tekstiin pohjautuva Jouluaattona (Oi terve joulukuusi). J.H. Erkon sanoitus on myös kansansävelmään pohjautuva joululaulu No, onkos tullut kesä.
Sortavala–Jyväskylä -yhteistyötä
Kahden savolaislähtöisen opettajan Otto Kotilaisen ja Alpo Noposen yhteistyönä syntyneistä lauluista tunnetuin on Kun joulu on (Kun maas’ on hanki). Vuonna 1901 ensimmäisen kerran julkaistun laulun säveltäjä Kotilainen oli Jyväskylän seminaarin kasvatteja, kun sen sijaan Noponen hankki kansakoulunopettajan koulutuksen Sortavalan seminaarista. Lauluntekijät kohtasivat, kun molemmat toimivat samanaikaisesti opettajina Helsingin Tehtaankadun kansakoulussa.
Toisen hyvin tunnetun joululaulun, Varpunen jouluaamuna, Otto Kotilainen sävelsi Sakari Topeliuksen tekstiin, jonka oli suomentanut K.A. Hougber.
Toisellakin Sakari Topeliuksen sanoitukseen perustuvalla joululaululla, Karl Collanin säveltämällä Sylvian joululaululla on vankka sidos Jyväskylän seminaariin, sillä laulun suomenkieliset sanat ovat seminaarin oppilaan Martti Korpilahden. Jyväskylässä opettajana toimineen Korpilahden sanoitus on myös ranskalainen joululaulu Heinillä härkien kaukalon, jonka Korpilahti löysi vuonna 1926 ilmestyneeseen lauluvihkoonsa.
Kello löi jo viisi
Yhden tutuksi tulleen joululaulun sanat onnistuivat aikoinaan kirjoittamaan vielä kaksi muutakin Jyväskylän seminaarin oppilasta. Vuosikymmenien ajan opettajana Helsingissä toiminut Immi Hellén kirjoitti vuonna 1898 runon Kello löi jo viisi, joka tunnetaan R. Raalan (oikealta nimeltään Berndt Sarlin) säveltämänä lauluna myös nimellä Joulukirkkoon.
Savonlinnassa opettajana toiminut Helmi Auvinen oli jo seminaariaikanaan vuonna 1897 kirjoittanut runon Joulun kellot (Hiljaa, hiljaa). Lasten Kuvalehdessä julkaistun runon sai vuosia myöhemmin käsiinsä Armas Maasalo, joka sävelsi tekstin pohjalle hartaan joululaulun.
Opettajaseminaarilaisten lisäksi yksi Jyväskylässä vaikuttanut henkilö on jättänyt lähtemättömän jälkensä suomalaiseen joululaulustoon. Hän on kaupunkiseurakunnan pappina pitkään toiminut Gustaf Oskar Schöneman, joka suomensi Franz Gruberin ja Joseph Mohrin kauniin Stille Nacht, Heilige Nacht -joululaulun muotoon Jouluyö, juhlayö. Toisen, yhtä tutuksi tulleen sanoituksen, Joulupuu on rakennettu, Schöneman sepitti suomalaiseen kansansävelmään.
lehti 