Joukkuepeliä yli puoluerajojen

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

– Jotta politiikassa saa jotain aikaiseksi, on tehtävä yhteistyötä kaikkien kanssa, läpi koko poliittisen kentän, sanoo vasemmistoliiton puheenjohtajaksi pyrkivä kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen.

Joukkuepelaajaksi itseään kutsuva Pekonen on kansanedustajana huomannut, että pienen puolueen edustaja joutuu usein edustamaan puoluettaan yksin.

– Se oli aluksi haastavaa, mutta nopeasti huomasi, että on pakko luoda suhteita myös ryhmän ulkopuolelle.

Toki yhteispeli on helpointa arvoiltaan läheisimpien kanssa.

– Vihreiden ja demareiden kanssa ollaan tehty oppositiossa hyvää yhteistyötä.

Kaikkeen ei Pekosen mielestä voi sanoa jyrkästi ei, vaan on esitettävä oma vaihtoehto.

Tästä esimerkkinä hän mainitsee sote-uudistuksen yhteydessä käytävän keskustelun valinnanvapaudesta.

– Siihen liittyy vahva pelko palvelujen ja valinnanvapauden keskittymisestä niille, joilla on rahaa. Kun hallitus näyttää joka tapauksessa sisällyttävän valinnanvapauden soteen, meidän on oltava mukana, jotta saadaan palvelujen käyttäjien kannalta mahdollisimman tasa-arvoinen, yhdenvertainen ja toimiva järjestelmä.

Selkosuomea
vaikeistakin asioista

Puheenjohtajakilpaan lähteminen oli Pekoselta pitkän harkinnan tulos.

– Koen että tässä kohdassa elämää se onnistuu, lapset ovat jo melko omatoimisia ja minulla on äärimmäisen sitoutunut tukiverkosto.

Päätöstä tuki pitkä kokemus puolueen johdosta.

– Tunnen sekä maakuntien aktiivit, puolueen työntekijät että eduskuntaryhmän.

Pekonen sanoo ymmärtävänsä, että vasemmiston tappiollinen eduskuntavaalitulos uuvutti ihmisiä, jotka olivat tehneet ahkerasti vaalityötä. Nyt pitäisi saada into takaisin ja kentän osaaminen käyttöön.

– Eduskuntaryhmän puheenjohtajana olen halunnut luoda käytäntöjä, joilla ryhmänä voimme pitää
yhteyttä toisiimme ja keskustella
asioista. Tätä samaa yhdessä tekemistä haluaisin vahvistaa myös puolueen puheenjohtajana.

Pekonen on huolissaan uusien, nuorien kannattajien ja vanhemman konkaripolven väliin jäävästä ryhmästä.

– Me ollaan menetetty kannatusta keskiluokkaisesta, työssäkäyvästä väestä, perheellisistä. Se on haaste, johon pitää pystyä vastaamaan.

Pekonen lähti kunnallispolitiikkaan aikanaan mukaan arjen asioiden kautta, työssäkäyvänä perheenäitinä.

– Sosiaali- ja terveydenhuollon kysymykset ja peruspalvelut ovat ne, mitkä tunnen parhaiten, nyt yhä paremmin myös valiokuntatyön kautta.

Suhdettaan mediaan ja julkisuuteen Pekonen pitää mutkattomana.

– Pidän vahvuutenani sitä, että puhun selkosuomea vaikeistakin asioista.

Punavihreys
ratkaisi puoluevalinnan

Palkansaajien asiat ovat olleet läsnä ja tärkeitä jo Pekosen lapsuudessa.

– Olen perin juurin duunari ja duunariperheestä.

Ympäristö- ja työelämäkysymykset eivät Pekosen mielestä sulje toisiaan pois, vaan niitä voi ja pitää käsitellä yhdessä.

– Mielestäni punavihreys kiteytyi Vasemmistoliitossa hyvin jo kymmenen vuotta sitten ja siksi valitsin sen omaksi puolueekseni.

Vasemmistoliiton kannalta tärkeimmiksi poliittisiksi teemoiksi Pekonen nostaa kolme asiaa. Ensimmäiseksi työelämäkysymykset, joihin kietoutuu moni päivänpolttava aihe.

– Olen tosi huolestunut palkka-ale-
keskustelusta. Maahanmuutto, yhteiskuntasopimus, pakkolait, koko Suomen talous ja ihmisten ostovoima, kaikki liittyvät toisiinsa.

Toinen vasemmiston tontille kuuluva asia on julkisten palveluiden saatavuus ja laatu, ja kolmantena tulevat koulutus ja sivistys, joita Pekosen mielestä rapautetaan tällä hetkellä hurjaa vauhtia.

– Olemme eläneet yhteiskuntarauhan Suomessa, ja se liittyy paljon koulutukseen. Yhteiskuntarauhaa horjuttaa myös samanaikainen tuloerojen kasvu.

Nyt olisi
elvyttämisen aika

Suomi ei Pekosen mielestä ole niin syvällä talouskriisissä kuin annetaan ymmärtää.

– Pelkään, että hallituksen talouspolitiikka, joka leikkaa juuri niiltä ihmisiltä, jotka käyttävät vähät rahansa Suomessa, lamauttaa taloutta, kun rahaa on kiertoon yhä vähemmän.

Hänen mielestään nyt olisi elvyttämisen aika.

– Lainarahan ollessa halpaa kannattaisi korjata homekouluja ja sairaaloita, rakentaa ja parantaa tieverkostoa ja raideliikennettä. Työllistää ja saada sitä kautta verotuloja.

– Oikeisto pelottelee syömävelalla, mutta tämä että maksetaan lainarahalla työttömyydestä aiheutuvia kuluja, on mielestäni hölmöläisen hommaa.