Helmikuussa tuli kaksi vuotta täyteen sotaan johtaneesta Ukrainan presidentin Viktor Janukovytšin syrjäyttämisestä. Osapuolten näkemys tapahtumien kulusta eroaa toisistaan. Oliko aseellinen kapina Itä-Ukrainassa Venäjän suoraan järjestämä? Oliko Odessan ammattiyhdistysten talon tulipalo kylmäverinen joukkomurha? Kuka ampui alas Malaysia Airlinesin lennon MH17 Ukrainan yllä 17. heinäkuuta 2014?
Kahden vuoden kuluessa kuva tapahtumista on tarkentunut. Joulukuisessa lehdistötilaisuudessa Vladimir Putin myönsi että Itä-Ukrainassa on venäläisiä sotilastehtävissä. Odessan tulipalo oli traagisten tekijöiden summa, ei salaliitto. MH17:n putoamiselle ei ole esitetty muuta uskottavaa selitystä kuin kapinallisten puolelta erehdyksessä ammuttu Buk-ilmatorjuntaohjus.
Venäläismielisiä salaliittoteoreetikkoja nämä selitykset eivät ole tyydyttäneet.
Bubentšik sanoi ampuneensa ensimmäisen laukauksen Maidanilla.
Hämärin linkki Ukrainan tapahtumissa on kuitenkin vallanvaihdon alkupiste, Maidanin mielenosoitukset Kiovassa ja niihin liittyneet väkivaltaisuudet.
25. helmikuuta oli Vladimir Tihin Maidanin mielenosoituksista kertovan dokumentin Brantsi (Vangit) Ukrainan ensi-ilta. Elokuvassa mielenosoituksiin osallistunut Ivan Bubentšik kertoo, kuinka hän avasi tulen virkavaltaa vastaan aamulla 20. helmikuuta 2014. Poliisit ja sotilaat vetäytyivät. Pääosin aseettomat mielenosoittajat seurasivat vetäytyviä, mutta hallituksen joukkojen avattua tulen 49 kuoli luoteihin.
Päivästä tuli Maidanin mielenosoitusten verisin. Seuraavana päivänä presidentti Janukovytš pakeni Kiovasta ja päivää myöhemmin hänet syrjäytettiin.
Bubentšik on tunnettu Itä-Ukrainassa Kiovan hallituksen puolella taistelevien vapaaehtoispataljoonien veteraani, eikä hänellä ole mitään selvää syytä esittää Kremlille myönteistä versiota tapahtumista. Bubentšikin tarina yhtyy tapahtumia todistaneen BBC:n toimittajan Gabriel Gatehousen versioon, jonka BBC julkaisi jo vuosi sitten.
Maidanin tapahtumien jälkeen ilmaantui joukko salaliittoteorioita, joissa tuntemattomat tarkka-ampujat ampuivat molempia osapuolia ja eskaloivat konfliktin. Selkeää näyttöä näistä provokaattoreista ei ole ilmaantunut, eikä niitä tarvita tapahtumien selittämiseen, koska molemmilla osapuolilla oli käytössään tuliaseita.
Toisaalta, useita mielenosoittajia ja poliiseja ammuttiin jo kahta päivää aikaisemmin, ja osa silminnäkijöistä on jo kiistänyt Bubentšikin version. Bubentšikin kertomus ei ole niin tarkka, että sen yksityiskohtia voisi kriittisesti arvioida.
Tämä versio ei siis ole vielä viimeinen sana Kiovan tapahtumista. Se on kuitenkin hyvä muistutus siitä, etteivät Kremlin venäläismielisten tukijoiden versiot tapahtumista ole välttämättä aina pelkkää propagandaa.
lehti 