Tämän ja paljon muutakin Anne Nyman olisi halunnut sanoa Sipilälle sinä historiallisena torstaina, kun pääministeri vieraili Palvelualojen ammattiliiton Pamin hallituksessa. Nyman tavoitteli viime kesän edustajakokouksessa paikkaa liittonsa hallituksessa, mutta epäonnistui.
– Se oli minulle kova isku, sillä haluan olla vaikuttamassa asioihin. Keskenään nariseminen ei auta ketään. Uskon suoraan puheeseen.
Kun historiallisen torstain käynnistämät soveltamis-neuvottelut on Pamin osalta saatu päätökseen, neuvottelujen tulos tulee liittovaltuuston päätettäväksi. Tämä tapahtuu toukokuussa, ja silloin Nymankin pääsee ääneen, sillä hänet valittiin valtuustoon kesän edustajakokouksessa.
– Luulen, että valtuustossa tapellaan suurin piirtein haloilla, hän ennustaa.
Osa-aikaisten puolustaja
Pamin luottamusmies Nokian K-Citymarketista pongahti valtakunnalliseen julkisuuteen kirjoitettuaan avoimen kirjeen 45-tuntisia työviikkoja vaatineelle Hesburger-ketjun isälle Heikki Salmelalle. Sen jälkeen haastattelupyyntöjä on piisannut. Niitä Nyman on antanut ahkerasti, koska hän haluaa edistää osa-aikaisten pamilaisten asiaa.
Kansan Uutiset kävi tapaamassa sanavalmista luottamusmiestä pääsiäisen alla. Asiaa riitti niin kilpailukykysopimuksesta kuin ylipäänsä kaupanalan työntekijöiden asemasta työmarkkinoilla.
Oikeastaan Nymanin julkisempi ura kuitenkin käynnistyi jo vähän ennen kirjettä Salmelalle. Viimesyksyisen palkansaajien suuren mielenilmauksen innoittamana Nokian Citymarketin väki järjesti ulosmarssin.
– Suunnittelin tuolloin johdattavani joukkoni ulos, mutta siinä vaiheessa jo puolet joukoista juoksikin edelläni pihalle. Niin innokasta väki oli ja asiakkaat antoivat aplodit meille. Se oli käsittämätöntä, Nyman muistelee.
Tapahtuma kertoo siitä, että pienipalkkaisten naisten mitta täyttyi kerrasta, kun SSS-hallitus julkisti leikkausaikeensa. Ei siis ollut ihme, että pamilaisille kilpailukyky- eli kiky-sopimuksen nieleminen oli erityisen vaikeaa. Nymanin mielestä tuon ”tympeän ja törkeän” paperin olisi saanut repiä kappaleiksi.
– Suomen hallitus on naisvihamielinen. Voi vain toivoa, että mahdollinen neuvottelutulos voidaan tarvittaessa myös hylätä, hän sanoo.
Kiky kaivertaa
Nymanilla on paljon sanottavaa kilpailukyky-paperista ja Pamin asettamista lisäehdoista.
Osa-aikaisten aseman parantaminen on hänen mielestään nyt tärkeintä. Nyman uskoo, että sitä koskevan vaatimuksen päätyminen ykköseksi puheenjohtaja Ann Selinin ajamalle neuvottelujen jatkamisen ehtolistalle on osittain myös Nymanin itsensä nostattaman pöhinän ansiota.
Selviytymispykälä johtaa palkanalennuksiin.
– Ja se on sen tarkoituskin. Onko muuten sitten myös antikriisipykälä, että kun menee hyvin, niin me saamme jotain? hän kysyy.
Veronalennuksesta Nyman on liittonsa kanssa täysin eri mieltä, sillä se johtaa julkisten palvelujen heikkenemiseen.
Nyman ihmettelee, mitä järkeä on siinä, että ensin Pamin pienipalkkainen antaa vähästään työnantajalle ja sitten Suomen kansa hyvittää sen pamilaiselle.
– Ensin pitäisi lopettaa ansiotulojen kikkailu pääomatuloiksi, mitä lääkärit tekevät. Sitten veroparatiiseista kotiutettaisiin muutamia satoja miljoonia euroja ja harmaa talous lopetettaisiin. Sitten tarvittaessa nostetaan vielä jokaikisen veroprosenttia yhdellä. Siihen suostuisin.
Nyman korostaa, että pienituloiselle on veroalea tärkeämpää päästä terveyskeskukseen kohtuuajassa.
– Siellä on jo nyt pitkät jonot. Jos sieltä vielä otetaan varoja pois, niin onnea vaan meille, Nyman sanoo.
Perälauta tarvitaan
Pamin ehtoihin kuuluu paikalliseen sopimiseen liittyen luottamusmiehen aseman vahvistaminen. Nyman muistuttaa, että työntekijät eivät ole työnantajan kanssa tasavertainen neuvottelukumppani.
– Kun työnantaja sanoo että näin tehdään, niin minä sanon ”jaha, että näin”. Siksi en tykkää paikallisesta sopimisesta yhtään, vaikka SAK on sitä ajanut. Näen että se on keino alentaa palkkoja ja se on yksipuolista sanelua, Nyman sanoo.
Paikallinen sopiminen nykysysteemillä, tessi perälautana, pitäisi hänen mielestään riittää. Siitä Nymanilla on hyviä, molempia osapuolia hyödyttäneitä esimerkkejä, kuten työnantajan kustantama kahvi taukohuoneeseen.
– Myyjät pysyvät pirteinä ja hymyileväisinä, kun saavat ilmaista kahvia. Hyvä mieli näkyy palvelussakin.
Korulauseko vain?
Tähän haastatteluun Nyman lähti, koska hän haluaa ”tehdä kaikkensa osa-aikaisten aseman parantamiseksi”. Ja sitä haluaa nyt myös Pam. Mutta miten?
– Niin, miten voisi pakottaa työnantajan antamaan enemmän tunteja niille? Voisiko osa-aikaisten tunneista tehdä muita kalliimpia? Vai onko kyse korulauseesta.
Hypermarketeissa 80 prosenttia työntekijöistä on osa-aikaisia. Ilman esimiehiä osa-aikaisten osuus nousee lähelle 90 prosenttia. Nymanin työpaikalla se tarkoittaa, että 45:stä vain kolmella on kokopäiväsopimus.
Työsopimuslaki sanoo, että jos työnantaja haluaa palkata lisää työntekijöitä ja palveluksessa on osa-aikaisia, niin ensin pitää antaa työtunteja heille. Tätä ei kuitenkaan noudateta. Osa-aikaisen on itse ajettava asiaansa ja vietävä se tarvittaessa oikeuteen. Siten lisätunteja tulee, yleensä ei muuten.
– Paitsi jos meillä olisi kanneoikeus, Nyman lisää.
Monet pelkäävät vaatia omia oikeuksiaan. Nyman kertoo, miten kerrankin eräs työntekijä kysyi häneltä pelokkaana, että mitä tapahtuu, jos hän vaatii lisätunteja.
– ”Haluatko nyt todellakin tietää, mitä tapahtuu?”, kysyin. ”Joo”, hän vastasi. ”No sinä saat ne tunnit!”, vastasin.
Temppu tapahtuu niin, että jos osa-aikainen on ollut vaikkapa jo 10 vuotta työpaikassaan ja hänen jälkeensä on tullut kymmeniä ellei satoja uusia osa-aikaisia, niin silloin luottamusmies – jos sellainen on käytettävissä – laskee tunnit. Jos uusi työntekijä tulee töihin vaikkapa kello kahdeksi ja vanhempi työntekijä tulee töihin neljäksi, niin silloin vanha olisi pystynyt tekemään uuden työt.
– Näin tunnit lasketaan. Yleensä osa-aikainen olisi pystynyt tekemään paljon enemmän tunteja kuin mitä hänelle on annettu. Silloin asia voidaan viedä eteenpäin.
Yleensä asia ratkeaa ilman oikeuskäsittelyjä ja ilman, että asiasta koituisi mitään ikävää kohtelua lisätunteja hakeneelle.
Alipalkkaus kuriin
Jos työntekijä ei pidä puoliaan, työnantaja saattaa käyttää työntekijöiden arkuutta hyväkseen.
– Ihmisten pitää itse aktivoitua, Nyman muistuttaa.
Aktivoitumista vaatii myös alipalkkaus, johon moni kaupan alan työnantaja syyllistyy. Työnantaja jättää maksatta työntekijälle kuuluvia lomarahoja tai sunnuntaityökorvauksia.
Nyman tietää, että usein asia korjataan siten, että työnantaja vain ilmoittaa jatkossa maksavansa kyseiset palkanerät. Näin toimien työntekijä voi menettää jopa useita tuhansia euroja palkkasaataviaan. On siis oltava rohkea ja vaadittava saataviaan.
Helpommaksi asia tulisi Nymanin mukaan, jos alipalkkaus kriminalisoitaisiin.
Jäsenistön ääni
Nymanin nykyinen työsuhde on kestänyt 25 vuotta. Luottamusmieheksi hänet valittiin ensimmäisen kerran vuonna 2000. Pamilainen päätöksenteko on ehtinyt tulla tutuksi. Nymanin mielestä asioiden valmistelu oli ennen paljon enemmän virkamiestyönä tehtyä.
– Nyt jäsenten ääni kuuluu paremmin. Muutosta on tapahtunut, ja olen itse ollut siinä mukana. Iso laiva kääntyy hitaasti, mutta kääntyy kuitenkin, Nyman sanoo ja kertoo esimerkin.
Citymarket-ketjun edellisen pääluottamusmiehen Leila Tilviksen kanssa Nyman ajoi kuuden tunnin työjaksoon kahta taukoa yhden sijaan.
– Aluksi meille sanottiin omasta liitosta, että tytöt, ei työnantaja tule ikinä suostu tähän. Mutta nyt se on työehtosopimuksessa!
Aikaa asian ajamiseen vierähti kahdeksan vuotta.
– Puhuin siitä joka edustajistossa. Tein juttuja ammattiosaston lehteen. Toki se oli muillakin tavoitteena, mutta me ajettiin sitä läpi periksi antamatta. Uskon, että me saatiin se aikaan.
Kahvitauko tuli Pamin päivän lakon yhteydessä vuonna 2010. Valtakunnansovittelija otti sen silloin sovintoesitykseensä ja sitä kautta se päätyi työehtosopimukseen.
– Pikkuisen silloin tuuletin. Ensin meidät mitätöidään ja asiaa vähätellään. Mutta sitten se menee läpi. Ja asia on tosi tärkeä työntekijöille.
Nyman sanoo, että juuri tällaiset arjen asiat kiinnostavat häntä, eivät strategiat ja visiot.
– Minua kiinnostaa se, miten ihminen tulee toimeen, milloin on lomat, onko työssä riittävästi taukoja, miten sairauslomista ilmoitetaan.
Naiset yhteisrintamaan
Nyman palaa lähettämäänsä Hesburger-kirjeeseen, jossa hän kysyi pisteliäästi Salmelalta, että olisikohan tämä sittenkin tarkoittanut 45 tunnin sijaan että neljä tuntia – sen pituisia työpäiviä Hesburgereissakin suositaan – ei riitä. No eihän hän tarkoittanut.
Nymania ihmetyttää yhä, miksi kirje sai niin suurta huomiota.
– Mehän on kaiken aikaa puhuttu vähistä työtunneista ja pienestä palkasta. Miksi tämä oli uutinen?
Nyttemmin Nyman on päätynyt siihen, että he ovat Pamissa olleet liian kilttejä tes-neuvotteluissa. Hän harmittelee sitä, että työllisyys- ja kasvusopimuskin piti mennä hyväksymään.
– Nyt ajattelen, että meidän olisi pitänyt olla kovempia. Me tarvitsemme euromääräisiä matalapalkkaeriä, hän sanoo ja muistuttaa, että hallitus on yhä sitoutunut samapalkkaisuus- ja tasa-arvo-ohjelmaan.
Mutta naisvaltaiset matalapalkka-alat kärsivät kerta toisensa jälkeen keskusjärjestöjen tupoiluissa.
– Yhteiskuntasopimuskin olisi varmasti ollut erilainen, jos siellä olisi ollut naispuheenjohtajia saman verran kuin miehiä.
Miesjohtoisessa SAK:ssa kuvitellaan kaikkien tekevän kokopäivätyötä maanantaista perjantaihin.
– Me olemme yhä marginaalisia, vaikka osa-aikaisia on Suomessa 300 000. Eikä tähän lukuun vielä ole laskettu edes pätkä- ja silpputyötä tekeviä!
uutiskirje 
